Osa 8: Elämän merkkihetkiä 1

Sebastian tutki muurahaispesää.

"Mitenköhän nuo murkut pääsivät tuonne syvälle", hän pohti.

Sanelma tuli raskaaksi.

"Olen jälleen kerran saamassa pienokaisen... miksei kaksikin" hän totesi iloisena.

Sanelma harjoitteli pallojen heittoa koriin.

"Tämäpä on lystiä, pitäisi varmaan useamminkin kokeilla tätä".

                                      Sanelma laski pienen Emilian maahan - mutta miksi?

                                                  Koska hän kasvoi taaperoksi. :)
                            "Oi, meidän pieni Emilia sen kuin kasvaa vaan" Sanelma sanoi huokaisten.

                "Sisko, meidän kotimme on välillä ihan täynnä roskia. Miksei meillä kierrätetä?" Kaarlo kysyi siskoltaan. 
                    "No siksi, koska kierrättäminen on kallista" Sanelma väitti.
                    "Eihän ole! Etkö ole lukenut kierrättämisestä ja kaatopaikoista?" Kaarlo puhui asiaa. 
           "Ööh... no en. Muuten, siskosi on raskaana.."
                 "ONNEKSI OLKOON SANELMA!" Kaarlo huusi innoissaan.
                "Shh... rauhoitu. Vauva saattaa kuulla mahassa" Sanelma kuiskasi.
                

                             "Te olette ihan äitinne näköisiä, pojat" Viola sanoi lempeästi pojilleen.
                       "No... ainakin on sama hiusten väri" Sebastian sanoi.
                        "Äidin pikku poika menee muille maille..." Kaarlo rupesi laulamaan.

Tässä on lähikuva äidistä ja tyttärestä <3.

                                      "Tiedätkös Kaarlo, miten vauvoja kuuluu ruokkia?" Sanelma kysyi.
                                  "Tuttipullolla tietysti" Kaarlo vastasi.
                                 "Niin, mutta millä juomalla?" 
                                  "No eeässällä varmaan" Kaarlo hihkaisi.  
                                  "Väärin. Nautakasvin luontaismaidolla" Sanelma naurahti. 

                                    "No tiedätkö sitten, mitä pikkulapsille luetaan?" Sanelma kysyi.
                                   "Persikka-Peteä taikka Simlock Holmesia" Kaarlo sanoi.
                                    "Väärin taas! Johannan katoamista tietysti" Sanelma korosti.

               Oli luminen talviyö Sunset Valleyssa. Jääpuikkojakin kasaantui katon reunuksille.

       "Hohhoijaa... oliskohan aika käydä nukkumaan" Kaarlo tuumasi ja meni nukkumaan. Oli jo kovin myöhä.

                      Viola oli ystävystynyt Harrin kanssa, ja he leikkivät parhaillaan tyynysotaa.
                       Höyhenet sen kun pöllysivät vaan! :D

                                   "Kuules Harri, oletko kiinnostunut mistään urheilusta?"
                                   "Tuotaa... en oikeastaan."
                                  "No oletkos sitten tehnyt mitään liikunnallista työtä ikinä?"
                                  "Öö... olen aina ollut lapsenvahti" Harri sanoi.
                                 "Ei se haittaa. Päätä ihan itse mistä tykkäät" Viola sanoi rohkaisevasti.

            "Mutta ensin...  minä olen kukkulan kuningatar!" Viola huusi ja molemmat repesivät nauramaan. xD

                            Ja sitten, Sanelmalle tuli yhtäkkiä hätä...

                             
                "Apua! Minut pitää viedä sairaalaan! Vauva syntyy! NYT HETI!" hän huusi.                 

                                        Sanelma kahlasi lumista reittiä pitkin taksille.

Mediheli! Poliisi! Ambulanssi! Vauva syntyy! xD (hahhaa)

                    Lopulta he olivat päässeet sairaalaan. Sanelma kiidätettiin synnytysosastolle.

               Pian olikin Joutsenlampien perheessä kaksi uutta, pientä perheenjäsentä: Matias ja Roosa Joutsenlampi. Emiliasta tulisi nyt isosisko! :)

        Harri piti poikaansa Matiasta sylissään. "Toivottavasti sinusta tulee isäsi näköinen", hän tuumasi.

                                                        Sanelma ruokki Emiliaa.

                "Täältä tulee iso koura Emilian kainaloon!" Sanelma sanoi Emilian nauraessa.
                 "Kuti kuti" Emilia sanoi. Hän oli jo oppinut hieman puhumaan.

                   Mikan hautakivi oli ihan lumessa, samoin sitä ympäröivät kukatkin. R.I.P. ;(

                               

                                         Juuri kun Viola laski Roosan kehtoon, alkoi tapahtua....

                                                 Harri ja Sebu hurrasivat takana.

                                              Vielä näkyi kimalteita ja hohtoa....

      Lopulta Viola tuli vanhukseksi. " Nyt ainakin voin viettää leppoisia eläkepäiviä ja katsella lapsenlapsieni kasvua" hän totesi.

        Samalla ulkona näkyi jälleen kerran Mikan haamu. Olikohan sillä jotain mielessään? (se selviää tulevassa osassa :D)

                              Yliopiston maskotti tuli käymään Joutsenlampien kotitontilla.                                     

                         "Äiti, oletko jo vanhaksi tullut?" Sanelma kysyi hieman ihmetellen.
                        "Voi kulta, olenhan minä" Viola sanoi lempeästi. "Mutta eipä se minua haittaa".
                        "No ei se tietenkään ketään haittaa" Sanelma vahvisti.
                          

                                     "Äiti, minulla on vieläkin ikävä isää" Sanelma kertoi.
                                    "Niin minullakin" Viola vastasi. "Kunpa Mika olisi vielä täällä, näkemässä kuinka sinulla on lapsia ja rakastava mies."    
                                      

                                              "Harri, pidätkö nalleista?" Sebastian kysyi.
                                              "No kuules, en ole tullut ajatelleeksi sellaista" Harri sanoi.
                                              "Tiedätkö muuten sellaisen nallekarhun, jolla on kaverinaan tiikeri ja kani ja pieni possu?" Sebastian kysyi taas.
                                "En."
                                "Ai jaa, mutta kuulin vain kerran yhdeltä kaveriltani, että eläisimme jossakin tietokonesimulaatiossa, minkä nimi on The Sims 3" Sebastian totesi.
                               "Tuota en kyllä usko!" Harri huudahti.
                                
                        Jääköön tämäkin mysteeri arvoitukseksi...

                                              "Äiti, onko tuo Matias sinun mielestä mukava?"
                                              "On tietysti, miten niin?" 
                                             "No kun itsekin tuota..."
                                           "Haluaisit lapsia, vai?"
                                           "Ei, kun..." Sebastian punastui.

                                         Sanelma oli kuullut juoruja, että SimCityn uusi yliopisto oli avattu erääseen kaupunkiin. Hän aikoi sitten ilmoittautua sinne.

                                            Sanelma lähti Harri mukanaan yliopistoon.

          "Heippa sitten! Pitäkää hauskaa- mutta opiskelkaa myös!" Viola huusi heidän peräänsä.

                            Kampusrekka tuli hakemaan heitä. Nyt tulisi paljon uusia haasteita...

                                 Elämän merkkihetkiä, osa 2 tulee pian! Siinä kerrotaan yliopistoelämästä, kommelluksista ja muusta. (Ei jäänyt aikaa kirjoittaa heti kaikkea yhteen, joten halkaisin tarinan kahteen osaan)          
                     Laittakaa kommenttia, olisi kivaa saada palautetta.
                      
                      Pieni kysely:     
            Mitä haluaisitte LC Joutsenlampien tuleviin osiin:
        A. Enemmän rakkautta
        B. Enemmän draamaa
        C. Enemmän jännitystä vaiko
        D. Enemmän juonellisia tilanteita?
           
   

                         

Osa 7: Mammonaa, taikaa ja perheenlisäystä

                                              Jatkoa viime osasta: 
                            Häät sujuivat onnellisesti loppuun, ja ne olivat ohi. Sanelma ja Harri Joutsenlampi ovat onnellinen aviopari. :D

                                   Harri piti Kaarloa sylissään.

                                  Myös isosisko Sanelma syleili Kaarloa. (Hääasu on muuten Storesta, joku sitä kysyi kerran kommenteissa :D)

                                     Vihdoin lapsuudenleikit olivat ohi ja Sebastian kasvoi.

Hänestä tuli teini (sori, ei ole kuvaa teininä, semmoinen löytyy myöhemmin tässä osassa)

                                      Joutsenlampien tontilla satoi kaatamalla. Eikö sade koskaan loppuisi?

                                                            Sanelma näki unta nalleista. 

                                Viola ja Kaarlo olivat tulleet kävelylenkiltä.

                        He menivät puutarhaan opiskelemaan kasvien nimiä. "Tuo tuossa on alruuna, tuo viinirypäle ja tuo omena" Viola opetti Kaarlolle.

                                   Sanelma ja Harri olivat sängyssään.

                                                       He pitivät hieman hauskaa...

                                        Tuokio loppui sydänten saattelemana :D.

          "Jes, minulla on maailman parhain nainen" Harri hehkutti innoissaan Sanelmasta ja avioliitosta.

                            Sanelma nukahti keinutuoliin, koska oli niin väsynyt.

       "Eikä! Taasko se tiskikone hajosi!? Viimeksi kun isäni yritti korjata tiskikonetta, niin hän menehtyi sähköiskuun" Sanelma muisteli kauhistuneena.

                            "Maailmassa on monia keinoja ansaita rahaa, mutta tärkein niistä on kova ja ankara työ" Sanelma selitti Kaarlolle.

                                        Sanelma antoi Pepin nuuhkia tämän mekkoa.

            Muistatteko vielä vanhan tarinan öljylampusta? Sanelma sai sellaisen salaiselta ihailijalta postissa...

                              Lampusta pöhähti pilvi, ja pilvestä taas...

Lampun henki.

                          "Oi suuri Sanelma, mitä te haluaisitte minulta? Sanokaa toivomuksenne", henki sanoi.

   
                                 "Toivon mammonaa ja rikkautta" Sanelma sanoi.

                                "Toiveesi olkoon lakini" henki vastasi.

                                          Sanelma nousi ilmaan kimalteiden saattamana.

              Hän sai 100 000 simoleonia käyttöönsä, ja Joutsenlampien talous koheni hetkessä.

                         Sanelma tuli raskaaksi! Kumma kyllä hänellä ei ollut pahoinvointia paljon...

                                  "Eikö olekin kivaa, että olemme yhdessä?" Harri kysyi.
                            "On, mutta me emme olekaan kohta enää vain kaksin" Sanelma sanoi.
                       "Mitä tarkoitat?" Harri ihmetteli. "Se selviää sinulle pian" Sanelma sanoi epämääräisesti.

                                                 Ruuaksi oli tällä kertaa vohveleita.

                   Syksy oli tehnyt Violan omenapuun punertavaksi.

                                           Viola piti sylissään poikaansa Kaarloa.

                                         Sanelma kutsui jälleen lampun henkeä.

"Mitä niin, oi suuri Sanelma Joutsenlampi?" lampun henki kysyi.

"Saat tehdä nyt mitä haluat" Sanelma sanoi. "Palkinnoksi siitä, mitä teit".

  Lampun henki meni rentoutumaan mutakylpyyn. Hän saisi viimeinkin lekotella rauhassa sitten Aladdinin...

 Nuori Sebastian käytti taulutietokonetta, joka oli juuri ostettu lampun hengen antamilla rahoilla.

                          "Äiti, minulla on asiaa" Sanelma sanoi Violalle. "No mitäköhän se mahtaisi olla?" Viola mietti. "Olen raskaana!" (Viola miettii juuri saatua ylennystään kokkialalla)

           "Oi, onneksi olkoon tyttäreni! Minusta tulee varmasti hyvä mummi!" Viola oli innoissaan.
"No niin tuleekin, mutta... miten minä hoidan sitä vauvaa?" Sanelma sanoi huolestuneena.
"Se menee kuin vettä vain" Viola rohkaisi. "Minä voin auttaa ja neuvoa sinua".

                         Sanelma haravoi syksyn kellastuttamia lehtiä pihalla.

Sebastian käytti juoksumattoa kuntonsa kohentamiseen. "Vielä pari kolme kertaa ja sitten saan kunnon kropan", hän tuumi.

                           Sitten hän heitteli koripalloja eräänlaiseen heittokoneeseen. (Sebu on urheilullinen muistaakseni)

                             Ja sitten, Sanelman vauva oli syntymäisillään. "Harri, vauva syntyy!"

"Etkö ole kertonut, että saat vauvan kulta? Voi ei! Minä kutsun apua!"

                     
                                               "Ei tarvitse, mutta... aaaauuh!"

                                     "Oi, se on tyttö! Mikä sen nimeksi tulisi, Harri?"
                                     "Emilia. Emilia on ihana nimi" Harri tuumasi.

´

Suloisen tyttövauvan nimeksi tuli siis Emilia Joutsenlampi.

Eräs toinenkin merkkihetki tapahtui...

      Kaarlo kasvoi lapseksi. Hän oli iloinen saadessaan entistä enemmän mahdollisuuksia.

  Kaarlo tutkaili paikkoja nyt, kun osasi kävelläkin .(heh, eikö lapset muka osaisi kävellä ;D)

                                      Ja jälleen, Sanelma kutsui lampunhengen.

                                   "Toivon lisää mammonaa" Sanelma kertoi.
               "No niin, toiveesi on lakini" henki sanoi jälleen kerran.

                                         Taianomaiset kimalteet leijuivat Sanelman ympärillä.
                          "Muuten, onnea lapsesta. Oliko sen nimi Emilia?"
                      "Kiitos. Mistä tiesit tyttäreni nimen?" Sanelma ihmetteli.
                 "Tiesinpähän vain" henki sanoi salamyhkäisesti.

                                    Lampun henki pomppi trampoliinilla. Korkealle hyppii :D

                                Tuore mummi ruokki tuoretta tyttövauvaa :).

              Sanelma pelasi tabletilla saunassa. (Huomatkaa nuo sikahauskat räpylät xD)

                             Kaarlo nukkui uudessa, omassa huoneessaan.

                            Mikä tuo on? Jonkinlainen areena oli jostain syystä ilmestynyt Joutsenlampien naapuriin.

                          Oli täysikuu ja Joutsenlampien tontille tuli zombi.

                                           Harri nosti ylpeänä oman tyttärensä ilmaan.

                                    Jälleen kerran, Mika Joutsenlammen haamu tuli käymään. 

   Koska Joutsenlammilla oli ollut niin paljon rahaa, he ostivat itselleen kuumailmapallon. Eikö olekin hieno?

           
            Se oli selvästi isompi kuin perintökirkko. Talosta on tullut kaunis ajan saatossa, eikö? :)

                         Viola lähti heti kokeilemaan uutta kuumailmapalloaan.

                              "Onpa täältä huimat näkymät" Viola sanoi ollessaan noin kahden metrin korkeudella maasta.

                                   "Nyt aion matkustaa sillä kaupungille" Viola tuumasi.

                                         Hän matkusti kaupungille sitten...

 Kaupungissa Viola tapasi miehen, jonka nimeä en nyt muista xD. Romanssia ei kuitenkaan syntynyt.

                                     Lopulta hän palasi kotiin. "Se oli ihan kivaa" Viola totesi.

                                                   Vauva itkee, joku auttamaan!  :D

                        Viola juoruili koko naapurustolle, että hänellä oli uusi kuumailmapallo.
                         "Kyllä, näin on Silja. Minulla on sellainen. Ai et usko vai? No tule sitten katsomaan joskus!"

          Pepiä ei oltu huomioitu pitkään aikaan, ja Joutsenlammet tekivät vakavan päätöksen.

                  Pepi annettiin pois, koska sitä ei pystytty enää hoitamaan vauvan takia :( .
                                            Hyvästi, Pepi!

           Jompikumpi perheen pojista oli tehnyt ikävän kepposen Violalle: pelottava tietokone. Hui!

Harri oli sytyttänyt lehtikasan palamaan, mutta tulokseksi tuli jotain aivan muuta kuin mitä oli toivottu:

Tulipalo.

"Iik, sammuta se Harri äkkiä!" Sanelma huusi.

                                    "Apua, se ei sammu!" Harri karjui hätääntyneenä.

                                               Lopulta tulipalo saatiin kuriin. 
                             "Mitä oikein luulit tekeväsi" Sanelma kysyi kauhistuneena. "Yritin vain polttaa  syyslehdistä aiheutuvat roskat" Harri kertoi neuvottomana. "Et ikinä enää saa tehdä tuommoista ilman minun lupaani" Viola totesi Harrille. "Hyvä on", Harri huokasi.

         Onneksi tuli sentään hyviä uutisia: Viola toteutti elämänhaaveensa ja oli nyt pääkokki ravintolassa! 

  Palkinnoksi tästä Viola sai hienon luksusjääkaapin, joita näkee vain huippukokkien keittiöissä.

                              Sanelma oli laihduttanut itseään eräänlaisella laihdutuskoneella (olenkohan maininnut tästä jossakin osassa jo). Hän oli näet saanut raskauskiloja.

Talvi tuli jälleen Sunset Valleyyn, ja pimeys nousi taivaalle iltaan tullessa.

                                     Viola oli luovalla päällä ja teki maalausta. :)

     "Sanelma, rakastan sinua niin paljon, etten voi sitä sanoin kuvailla" Harri totesi Sanelmalle.

          "Oi, niin minäkin sinua. Siksipä ehdotankin yhtä asiaa..." Sanelma sanoi viettelevästi.
"No kulta, mitäpä se mahtaa olla" Harri tiedusteli, ja....

                             Ja jälleen kerran, rakkaus voitti kaiken. <3
             
                           Seuraavassa osassa kerrotaan siitä, miten Sanelma ja Harri viettävät yliopistoelämää, ja... kuinka se menee pieleen. Lisäksi osassa on muitakin juttuja, mutta en paljasta vielä, mitä. Kiitos lukemisesta, laittakaa kommenttia jos siltä tuntuu :) .