Osa 18: Johannan mysteeri 2

                  Nyt se tarinan "Johannan mysteeri" toinen osa on vihdoin täällä! Kirjoitin tämänkin osan tosi nopeasti, vaikka sen piti alun perin ilmestyä vasta kesäkuussa. Heti ensimmäisestä kuvasta alkaen selviää pikkuhiljaa, mistä on kyse. Osassa on muuten käytetty jotain sanoja, joita ei kuitenkaan ole tarkoitettu loukkaamaan ketään! Mutta pitemmittä puheitta pääsette lukemaan viimeinkin! Mukavia lukuhetkiä ja hauskaa kesää! (P.S. Kesäkuussa tulee aivan varmasti ainakin 2 tai jopa 3 uutta osaa, älkää olko huolissanne!) :-D

                                 

                                      Oudot muodostelmat tulivat Johanna Joutsenlammen käsiin ja jalkoihin. Se oli syy, miksei hän kasvanut vielä lapseksi. Vai kasvaako hän ikinä? :-O

                            Johanna meni ulos jostain syystä. Hän vaikutti jotenkin kehitysvammaiselta...

                                      Esa opetti tyttöään kävelemään...

                                              ...vaikka se ei ollut kovinkaan taitavaa.

                                      Sitten Esa-isä nosti tyttärensä maasta ylös.
                                  "Hmm... tyttöni vaikuttaa jotenkin oudolta", hän ajatteli.

                Sanelma nosti omalla vuorollaan Johannan. Hänkin huomasi Johannassa jotain outoa.

                                         Emilia-äiti kävi katsomassa tytärtään. 
      

                                        Hän laski Johannan maahan ja antoi tälle maitoa.

              Johannan polvet varsinkin olivat oudot; ne olivat kuin kengurun lonkat(älkää loukkaantuko, en tarkoita tätä pahalla. Mutta oikeasti, tämä on outo juttu! ;D).

         Sanelma kertoi havainnostaan Emilialle ja syttyi riita.
      "Miksi sinä et kertonut? Miksei kukaan kertonut minulle, että hän on erilainen?" hän raivosi.
    "Äiti, en minä voinut tietää..." Emilialta meni melkein sanat suusta. Hän ei tiennyt mitä sanoa.
                                    

          "Mitä hänelle on käynyt? Kaikki muut perheen lapsista ovat kasvaneet, paitsi Johanna."
          "Mutta sinäpä olet törkeä! Et voi puhua minulle noin, äiti", Emilia sanoi ja alkoi nyyhkyttämään.

      Sanelman ilme ei hellittänyt. Ikävä riitely aiheutti päivähoitoon jääneelle tyttötaaperolle itkun.

                                       Lopulta Sanelma hellitti ikävän katseensa Emiliaan. 
                                   "Anteeksi, Emilia. En tahtonut loukata tunteitasi. Katsos kun, olen itse huolissani Johannasta - ja hänen tulevaisuudestaan. Joutsenlampien tulevista lapsista yleensäkin." 
                          "Ei se mitään, äiti. Olemme kokeneet kaikki kovia asioita tässä talossa; Harri-isän kuoleman, Roosa-siskon kuoleman. Mutta tahdon, että Johanna tutkitaan. Tässä asiassa taitaa nyt olla jotain mätää, eihän hänellä ilmennyt vauvanakaan mitään erikoista", Emilia selitti ja kyynel valui hänen poskelleen.

                                             "Minä tiedän sen, tyttöni", Sanelma vastasi ja sai Emilian hymyilemään. Tosin pikkutyttö lattialla ei vieläkään lopettanut itkemistä.

                                          "Meidän pitää katsella tässä vielä ainakin yhden päivän, miten asia etenee. Jos olemme varmoja siitä, niin voimme viedä hänet lastenlääkärille", Emilia sanoi kuin olisi tietänyt paljonkin erityislapsista.

                                     Esa otti Johannan syliinsä. Hän ihmetteli edelleen tämän outoja kehomuodostelmia.

                                      Sitten hän laski tytön kehtoon ja antoi suukon poskelle. 
                           "Isi rakastaa sua, tuli mitä tuli", Esa sanoi pehmeällä äänellä.

                                          Sitten hän meni syömään vihersalaattia.

  "Äiti, tiedätkö sinä missä on lähin lasten poliklinikka?" Emilia kysyi muka tietämättömällä sävyllä.

                                    "Pidät sä mua jonain tyhmänä mammana, vai? Nyt on kimmalla vähän veret kiehunut yli ämpäreiden", Sanelma sanoi vitsailevasti. 
           
          Mutta minusta heidän ei pitäisi vitsailla tällaisesta vakavasta aiheesta...

                   Sanelma kävi katsomassa Johannaa. Tämä oli jotenkin siirtynyt lattialle kehdosta.

    "Hei, tyttöseni! Sinä et mene nyt sinne, tulet minun mukaani!" Sanelma huusi Johannan perään.

                                          Sitten hän saikin tytön syliinsä.

                        Oli aika mennä lastenlääkärin vastaanotolle Sunset Valleyn sairaalaan.

                                         Naispuolinen lääkäri tuli vastaanottohuoneeseen. 

                                     Hän tutki luurankoa odottaessaan pienen potilaan saapuvan.

                                         Johanna katsoi kieroon. Hän oli todellakin outo!

        Johanna laskettiin maahan, ja samalla hurjan näköinen mies tuijotti tietokoneen takaa häntä.

                                      "Lastenlääkäri Jaana Karhunen, hyvää iltaa."
                                       "Hei, olen Sanelma Joutsenlampi. Tämä asia koskee juuri tuota tyttöä, Johanna Joutsenlampea. Hän on minun tyttäreni lapsi."
                               

                "Olemme viime aikoina huomanneet, että hänen ulkonäössään on tullut muutoksia. Hän näyttää aivan kuin olisi kehitysvammainen. Voitteko kertoa, mistä tässä on kyse?" Sanelma selitti huolestuneena.

               "No minkälaisia muutoksia häneen on tullut?" lääkäri kysyi vakavana mutta rauhallisesti.

        "Esimerkiksi polvet ovat paisuneet, kyynärpäät venyneet, silmät kieroutuneet... jotain tämän kaltaista kai", Sanelma selitti mahdollisimman tarkasti.

                                               Syntyi hetken hiljaisuus. Sitten lääkäri alkoi puhua.

            "Hmm... kyseessä taitaa olla lapsoudius mysterious eli mysteerinen lapsitauti" lääkäri totesi. "Taudin oireina ovat muun muassa hajamielisyys, polvien ja kyynärpäiden pullotus, vaatteiden paisuminen, tuijotuskohtaukset ja niin pois päin".
             "Voidaanko tautia parantaa mitenkään?" Sanelma kysyi.

                "Tautiin ei ole olemassa juurikaan mitään hoitoa. Kuitenkin voi olla, että tämä tauti paranee hetkenä minä hyvänsä itsestään. Tai sitten se ei parane koskaan ja lapsenlapsenne kuolee", lääkäri sanoi ja tuntui hieman liioittelevan.

      Äskettäin tietokoneella istunut mies alkoi raapimaan tuolia. Hänellä oli terävät kynnet. Kyseessä taisi olla ihmissusi.

                                                  
Johanna tuijotti vain pöytää aikuisten höpistessä hänelle outoja asioita ja omituisen miehen kynsiessä valkoista tuolia.

                                            Sitten hän lähti käppäilemään omille teilleen.

                                  "Uskotko sinä, että Johanna selviää?" Sanelma kysyi.
 

                 "Tuota noin... paranemismahdollisuus on viisikymmentä prosenttia", lääkäri sanoi.
                 "Huh. Onneksi on edes noinkin suuri prosenttimäärä. Kiitos avustasi, Jaana!" Sanelma huokaisi ja kiitti.
                     "Eipä mitään".

                      "Tule Johanna, lähdetään kotiin. Äitisi on huolissaan sinusta", Sanelma sanoi.

                                  Mutta sitten tapahtui jotain... 

                                        Johanna parantui ja kasvoi lapseksi!

                                          Silloin Emilia tuli paikalle. 
                               "Mitä täällä tapahtuu? Missä Johanna on?" hän kysyi.
                          "Johanna on takanasi, mitä parhaimmassa kunnossa!" lääkäri vastasi.

             "Johanna... Olet... olet lapsi nyt. Luojan kiitos selvisit tästä kaikesta!" Emilia oli lähes sanaton. "Pystytköhän puhumaan edes..."

                                      "Pystyhän minä. Kaikki on hyvin, äiti", Johanna vastasi ja Emilia halasi tätä ( halaamista ei näy kuvassa :D).
                           

                                   Kotipuolella Esa harjasi Milli-hevosta. Siitä kasvaisi vielä upea tamma.

Ja kotiin päästyään Johanna meni heti nukkumaan. Mitenköhän isä reagoisi, kun näkee tyttärensä terveenä ja normaalina taas?

Kiitoksia taas lukemisesta! Muistakaahan laittaa kommenttia, se olisi aina mukavaa. Ja äänestys on edelleen käynnissä, se ei lopu ennen kuin tulee ratkaiseva määrä ääniä tietylle osalle. Seuraava osa tulee kesäkuussa, silloin on jälleen (toivottavasti) värikkäitä ja jänniä tapahtumia Joutsenlammilla luvassa. Näkemisiin! :D

Osa 17: Johannan mysteeri 1

            Hei taas kaikki lukijat! Nyt on viimeinkin uusi osa ilmestynyt, ja kuten nimikin jo kertoo, osassa on kaksi osaa (muistanette aiemmat osat, Elämän merkkihetkiä 1/2 (8) ja 2/2 (9) ). Osa tuli paljon nopeammin valmiiksi kuin mitä osasin ajatellakaan, ei tarvinnut teidän pitkään odottaa. :D
 Vaikka se tarkoittaa sitä mitä onkin, niin silti jatko-osa tästä osasta tulee olemaan nimeltään Osa 18: Johannan mysteeri (2/2). Halusin nimittäin pitää osat erillisinä (vaikka kyseessä on sama tarina); vaikea selittää mutta toivottavasti ymmärsitte. Mutta kuitenkin, ei enempää tästä asiasta vaan nyt itse tarinan pariin. 
P.S. osan nimi liittyy juuri Johanna Joutsenlampeen. Luvassa on omituinen mysteeri, joka selviää... mutta vasta seuraavassa osassa (osa 18). 
Hauskoja lukuhetkiä!


Osan lyhyt esittely:
Emilia ja Esa toivat vastasyntyneen Eetun kotiinsa. Oli ilta ja Joutsenlampien luona oli rauhallista. Mutta onko tulevat päivät yhtä rauhallisia? Se selviää pian. Joutsenlampien tuore perheenlisäys tuo kuitenkin haasteita Emilian, Esan ja Sanelmankin elämään:

                           

Emilia söi herkullista dim sumia ruoaksi. Kokkina oli... hän itse.  xD

Esa aikoi soittaa jollekin. Mutta kenelle?

                                       "Eläinten adoptointikeskuksesta Jere, päivää".
                                   "Hei, täällä on Esa Joutsenlampi. Tahtoisin yllättää perheeni ja ostaa teiltä hevosen."
                             "Haluatteko uros- vai naaraspuolisen hevosen?"
                                    "Naaraspuolisen. Nimeksi voisi tulla vaikka... Milli."
                                  "Selvä. Milli pestään ja lääkäri tarkistaa hevosen. Tulemme sinne tuotapikaa... hetkonen! Missä asuittekaan?"
                      "Kesärannanpiha 15."
                              "Kiitoksia! Näkemiin!"
                                "Moro."

Ja tulihan se eläinvirkailija sieltä tuota pikaa pakettiautonsa kanssa.

                                 Eläinvirkailija Jere tuli Milli-hevosen kanssa ulos autosta.

Jere ei nähnyt kenenkään tulevan ulos talosta, mutta jätti silti Millin pihalle. Hän luotti tähän Joutsenlammen perheeseen.

Milli meni nukkumaan autotallin oven viereen.

                         Sanelma tuli katselemaan hevosta. Esa oli kertonut Sanelmalle, että heillä olisi uusi hevonen pian kotona.

                              Milli nousi ylös nähdessään Sanelman. Se oli utelias varsa.

                                               Sanelma otti sateenvarjonsa pois päältään.

                                 Sitten hän tervehti kunnolla hevosta. 
                       "Sinä olet varmaan Milli! Oi kun olet suloinen", Sanelma lässytti Millille.
                            

                                     Milli selvästi piti Sanelman lässytyksestä.

                               "Olet todella märkä. Sinuthan pitää kuivata!" Sanelma totesi. 

                                                 Hän harjasi hevosen perusteellisesti.

Sitten Sanelma ruokki tätä.

        Milli ohjattiin entisistä osista tuttuun hevostalliin, joka oli pysynyt lähes samana koko ajan.

Sisälle päästessään Milli oli hieman yksinäinen. Se ajatteli: "Missäköhän äiti on?".

                       Elias Joutsenlampi oli vihdoin saanut hiukset (muistatteko viime osan, silloin hänellä ei vielä ollut hiuksia?). Häntä alkoi väsyttää, olihan jo ilta.
                    "Huoh, olen väsynyt. Voisikohan isä lukea mulle iltasadun?" Elias sanoi.

                        Sanelma piteli Tuomasta sylissään. Hän oli nostanut Tuomaksen syöttötuolista.
               "Nyt sinä, kultapoikani, menet nukkumaan", Sanelma totesi. 

Esa soitti ystävälleen Sepolle. Hän pyysi Seppoa tulemaan lapsenvahdiksi.

"Terve Seppo! No moi, mitä kuuluu? Tuota noin, voitko tulla meille lapsenvahdiksi? Siis silleen varmistamaan yöksi että kaikki on hyvin? No hyvä!"

Emilia päätti lähteä virkistäytymään kaupungille. (Takana näkyy Seppo Nyan Cat-paidassa :D)

                             Hän lähti perheensä omistamalla autolla.   

Kaupungilla hän meni täysihoitoon kylpylään.

Pimeys valloitti Kesärannanpiha viidentoista. Yö oli laskeutunut Sunset Valleyn päälle.

                                              Esa aikoi jututtaa poikaansa Eliasta.
                                   "No mitäs poikani täällä keskellä yötä valvoo?" hän kysyi.
                              

                                   Elias oli vaihtanut arkiasunsa jostain syystä takaisin päälleen.
                            "No ööh... Minä tuota noin... isä, voitko lukea minulle iltasadun?" Elias sopersi.
     

                                  "No jos siitä on vain kyse, että haluat iltasadun, niin mikset heti sanonut!" Esa sanoi kuuluvasti, mutta ei kuitenkaan huutaen.

Esa meni valitsemaan kirjahyllystä sopivaa kirjaa luettavaksi iltasaduksi. Kirja, jonka Esa-isä valitsi, oli nimeltään "Simanic". Se oli lapsien versio tunnetusta tarinasta, joka kertoi eräästä laivasta.

                                     Sanelma piti Johannaa sylissään. Johanna ei saanut lainkaan unta yön aikana. Siksi Sanelma kävi välillä tarkistamassa tätä, ja tuuditti uneen sylissään.

                               Sanelma joutui antamaan Johannalle maitoa, jotta tämä nukkuisi paremmin. 
                            "Huoh, hyvä on. Saat yömaitoa. Mutta vain tämän kerran, neitiseni!" Sanelma sanoi Johannalle huokaisten.

                             Ja lastenhuoneessa/päivähoitohuoneessa roikkui Tuomas Joutsenlampi sängyn reunalla.

                                  Tuomas taisi haluta selvästi itsekin yömaitoa...

                    Sanelma-mummi ja Emilia-äiti kävivät molemmat katsomassa Eetua. 
"Eetu kun on vasta pieni vauva, toivottavasti kaikki menee hyvin ja hänestä kasvaa vielä kelpo poika", Sanelma sanoi Emilialle.
 "Äiti, kyllä uskon että pojastani tulee vielä kelpo mies", Emilia vastasi. 

                        Emilia tuli siihen johtopäätökseen, että nyt on aika vaihtaa hiustyyliä.

                             Hän muutti hiustyyliään muodikkaammaksi.

                               Tässä näkyy vielä hiukset edestäpäin. (Ne ovat muuten Storesta :D)

                               Esa-isä oli nukahtanut poikansa Eliaksen viereen iltasatua luettaessa. Eikö Simanic ollutkaan enää niin jännä tarina vai? ;D


                              SEURAAVANA AAMUNA:

Elias heräsi tyytyväisen näköisenä sängystä.

                   Oli lauantaiaamu ja Elias meni hakemaan hieman aamupalaa jääkaapista.

                             Elias katsahti tuolia epäuskoisena. 
                         "Onko meillä tosiaan noin hienot ruokailutuolit? Vau!" hän totesi.

                      Ja mitä aamupalaan tulee, aamupalaksi tänään oli kurpitsapiirasta. Nam!

                                         Sanelma keinutti Johannaa keinutuolissa. 

Elias oli ahkera poika ja pesi astioita erityisen lasten korokkeen päällä.

                                 Sanelma yritti korjailla astianpesukonetta särkymättömäksi, mutta kuten arvata saattaa, jotenkin Joutsenlampien värkkäily-yritykset menevät aina mönkään...

                             Ja niin, Sanelma sai sähköiskun. Mutta, nyt seuraa jotain aivan muuta... ;D

              Sanelma ei kuollutkaan sähköiskuun, mutta seurauksena epäonnistumisesta seurasi...

                                               ... tulipalo.

                                Sanelma sammutteli tulipaloa vaahtosammuttimella. (Muistatteko sen osan, jossa näytti siltä kuin se vaahtosammutin olisi soinut? Se musiikki tuli muuten kännykästä!)

                           Elias kirkui lujaa. Myös Emilia oli kauhuissaan.
                   "Apua! Ettekö te nyt hyvänen aika saa palokuntaa paikalle?!" Emilia huusi toivottomana.

                                                    Tulipalo tuntui vain yltyvän. 

Mutta sitten tuli palomies paikalle. Samalla Elias oli syttynyt tuleen.

                                    Onneksi Sanelma ehti sammuttaa tulipalon ja jo ennen palomiestä. Eliaskin oli kyllä polttanut itsensä pahasti.

                       Sanelma ja Elias näyttivät molemmat kuin palaneilta undulaateilta.

                         "Mummi taisi vähän riehua, kun sai tällaisen aikaan", Sanelma sanoi Eliakselle.

                                 Palomies lähti juuri sillä hetkellä pois Joutsenlampien tontilta.

"Mummi, mitä sä oikein aioit? Aioitko taas värkkäillä tota tiskikonetta paremmaks? Olet sä hullu?!" Elias sanoi vihaisen oloisena.

                                   "Ja yök, tätä mun karseeta lemua! Onks tää niinku jotain rikkiä tai jotain palanutta popcornia mun päällä? Hyi!" 

"Elias, rauhoitu! Se oli vahinko!" Sanelma sanoi hieman shokissa. (Tosi hauska ilme tolla Sanelmalla xD)

Esa hoiti Elisaa, koska muu perhe oli jossain muissa hommissa. 

                              Sanelma oli käynyt suihkussa poistaakseen palaneen ulkomuotonsa, ja huomasi ihonsa ja ulkonäkönsä hehkuvan entistä ehompana.
                             

Oli jälleen aika käydä tapaamassa Milliä.

                 "No mitäs meidän eläintytöllemme kuuluu? Kiltti tamma olet", Sanelma sanoi Millille.

                         Hän syötti Milliä varsojen tuttipullolla. (Minusta EA on tehnyt hyvää työtä Lemmikit-lisäosan suhteen :D)

            Pieni laulu tässä tulikin mieleeni:

                    Juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma
                 ja kahden tässä hiljaa mennään... 2x
                    
                 Hummani hei, hummani hei
            huputiti hummani hei  2x

            <3

Emilialla oli lyhyt hiustyyli, koska hänellä oli myös eri asukin. (En muista enää, miksi simeille voi tulla eri hiustyylit eri asuissa :D)

Tässä näkyy Eetu Joutsenlampi läheltä. Söpö, eikö olekin? <3

                             Sanelma-mummi laittoi Eetun keinumaan vähäsen.

                                        Astianpesukone oli palanut aivan karrelleen.

                            No, mitäs tuosta, kun sen saa ostettua uudestaankin. Kätevää. xD

                         Emilia säilöi kurpitsapiiraan tähteet jääkaappiin.
              "Näitä saa syödä sitten myöhemminkin, eikä mene ruokaa hukkaan", hän ajatteli.

                               Mutta tämä vasta olikin tylsää ja hukkaan menevää: lavuaari hajosi! Kiva kun kaikki kodinkoneet vaan hajoaa yksi toisensa jälkeen. ;D

                                Emilia päätti mennä kävelemään ulos.

                                     Mutta miksi hän kulki noin vihaisen näköisenä?

                            "Elias Joutsenlampi, nyt tulet sisälle... ja heti!" Emilia huudahti vihaisena.
                   "Mitä mä oon muka tehnyt?"'
                    "Rikkonut lavuaarin, etkö olekin?"
                    "Ei, mä vaan pesin astioita siinä ja..." Elias yritti puolustaa itseään.
                "No, hyvä on. Armahdan sinua tämän kerran, poikani", Emilia huokaisi.

                              "Vai että rikkonut muka lavuaarin. Pah! Ei äidit mitään tajua", Elias ajatteli ja naurahti. Hän tiesi, ettei hän ollut rikkonut lavuaaria. Mutta miksiköhän se sitten meni rikki? Sekin on yksi arvoitus... ;-D

                    Elias riemastui, kun hän meni puumajaan pitämään omat kuninkaalliset juhlansa.
                "Tänne ei sitten ainakaan tyttöjä tule, siitä olen varma!" hän nauroi.

                                          Elisan taaperoajat olivat viimein ohi.

                                           Hän kasvoi lapseksi. 

                                     Myös Tuomas koki muodonmuutoksen...

                                                     Hän tuli iloiseksi pojaksi.

Ainoastaan Johanna ei vielä saanut tilaisuutta kasvaa. Mutta miksi?

Tuo viimeisen lauseen kysymys saa vastauksen seuraavassa osassa. Mikä tämä Johannan outo mysteeri oikein on? Seuraava osa tulee kesäkuussa ;)