Osa 6

              Tästä osasta tuli sitten tosi pitkä osa, joten varatkaa lukuaikaa.

Sanelma oli Mika-isän kuoleman jälkeen aivan murtunut. Hän itki useita päiviä, jopa viikkoja yksin.

Kuitenkin häntä hieman lohdutti pikkuveli Kaarlo.

Pepi kasvoi täysikasvuiseksi koiraksi. Niin ne pentuvuodet vaan kuluivat nopeasti...

"Sebastian, me olemme kaikki murtuneita isän kuolemasta, ja..."

"Minä haluan hänet takaisin! Minä... " Sebastian rupesi itkemään.

"Ymmärrän, kulta pieni, mutta äitikin on todella surullinen" Viola lohdutti poikaansa.

"Kyllä kaikki vielä järjestyy".

Onneksi Sebastianilla oli kuitenkin hieman leikkimieltä.

Talvi päättyi rankkasateeseen, ja niin kevät tuli rytinällä vastaan.

               Viola toimi kevätriehassa pussauskopissa töissä, mutta ei valitettavasti saanut keneltäkään pusua :( .

              Hän kokeili jotain rakkaustestauskonetta, ja sai tulokseksi "kohtuullisen viehättävä".

                                       Sitten Viola heitti hevosenkenkiä. Aika tarkkaa puuhaa xD.

Sanelma pyysi Harria kylään.

                                          "Kiva nähdä taas sinua, Harri" Sanelma sanoi.
                                     "On vielä mukavampaa nähdä sinut" Harri sanoi romanttisesti.
                                 (Sanelma ei käynyt pesulla, mutta Harri ei näköjään välittänyt mitään :D)  

                      "Harri, olen miettinyt kauan jo suhdettamme, ja täytyy sanoa, että..."
                 "N-nytkö eroamme?" Harri säikähti, mutta Sanelma jatkoi.
               "Haluan olla kanssasi ainiaan". 
                        "Huh" Harri huokaisi. "Niin minäkin!"
                           

Sanelma tarttui Harrin olkapäästä kiinni ja rupesi tanssimaan hitaita hellästi, mutta tarkasti xD.

                             Sanelma vei Harrin jälleen kerran saunahuoneeseen, sillä siellä he saivat olla rauhassa. Tosin siellä ei ollut enää mistelinoksaa.
                         (Mikä tuo sininen väläys on? Onko se älynväläys vai? :D)

                                           He halasivat toisiinsa entistä rakastuneempina, ja....

                                    Suudelma jälleen kerran. Tämä sinetöisi heidän tulevan suhteensa. <3

                            "Sanelma, olen tuota noin... ajatellut hieman muuttoa" Harri totesi.
                         "Mitä muuttoa?" Sanelma ei kuunnellut tarpeeksi keskittyneesti.
           "No teille muuttoa tietenkin" Harri selitti. "Ai, niin juuri" Sanelma sanoi. 
           "Äitini sanoi kerran kun minä olin pieni, että minusta tulisi tämän talon perijä".
              "Mitä sinä tarkoitat?" Harri ihmetteli. "No sitä, että minun tuleva tyttöni perisi tämän talon kun hän on aikuinen... siis minun jälkeeni". "Okei". 

Sanelma teki vieläkin läksyjä, koska kävi lukiota. (hitsi, Yliopistoelämää-lisäosa olisi jo aika tarpeellinen! En malta odottaa xD)

                 Kaarlo kasvoi taaperoksi. Elämä on siis nyt muutakin kuin vain vaippoja... Ruokaa, juomaa, leluja ja lisää vaippoja :D.

               Nyt tuli hieman jano, mutta ei Kaarlo juonut äidinmaitoa, vaan lehmäkasvin tuorepuristettua luontaismaitoa xD.

                                         Sitten Viola-äiti opetti häntä hieman kävelemään.

                       "Hyvä Kaarlo, osaat jo melkein itsekin kävellä" Viola kehui omaa lastaan.

                                          "Illallinen, herrani" Viola sanoi juhlallisesti pojalleen.

                                                Ja lopulta Viola-äiti tuuditti hänet uneen lukemalla kirjaa.

         Kevään pääsiäispuputonttu oli ilmestynyt puutarhaan. Mikäs sitä siellä niin kiinnosti? :)

                                       Mikan hautakivi oli koristeltu kaunein kukkasin.           

                                                        Viola suri vieläkin miehensä kuolemaa.

                    "Oi rakas Mika, miksi lähdit luotamme niin aikaisin? Olit kyllä jo vanha, mutta et... olisi ansainnut tuollaista kuolemaa. Tämä on minun syytäni!"

           Onneksi Viola kuitenkin piristyi hieman, kun katseli hauskannäköistä variksenpelätintä.

                        Hän innostui rukkaamaan ovikellon kilahdusääntä paremmaksi.

                                 Talokuva keväältä, ei jälleen mitään uutta tai erikoista.

                            Viola jutteli Emman (työkaverinsa) kanssa, kunnes häntä alkoi väsyttää.

         Sanelmalla oli tarpeeksi inspiraatiota maalaamiseen, joten hän aloitti siis maalaamaan.

                               "Hmm... sinistä tuohon, vihreää tähän..." hän pohti.

                                                    Sanelma oli hankkinut itselleen jyrsijän.

                                                            Hän piteli sitä käsissään. 

                                                           Eikös se olekin söpö? :D

          Kaarlo leikki robottilelullaan. (Itse asiassa ne olivat kylläkin Sanelman vanhoja leluja, hän oli säilyttänyt ne vain omassa huoneessaan.)

                                                     Viola vaihtoi Kaarlon vaipat. 

                           "Hyhhyh Pikku Herra Kaarlo, vaippasi on hieman sinapissa" Viola totesi. xD

           "Ja näin sinä pyydät armoa työnantajaltasi, ettet saisi potkuja" Viola opetti kielioppia.

                      "Ja aina kun huudat ravintolassa ´PIZZA´, niin saat ilmaisen ruoan".
                          "Pissa" Kaarlo sanoi.  :D
                      

                           Ja jälleen taloesittely, mutta nyt on uudistus: kuvassa näkyy suihkulähde.

                  Viola oli aina ollut luontainen leipuri, ja hän leipoi herkullista leipää puu-uunillaan.

               Ja kun leipä paistui uunissa, sai keskittyä "Siminson Crusoe"- nimiseen romaaniin.

Mutta tätä Joutsenlampi ei huomannut: Mikan haamua. Hän keinui keinutuolissa, äänettömästi.

"Ou jeah, on siistiä nauttia kesän antimista ja trampoliinilla pomppimisesta" Sanelma hihkui onnesta.

                             
              Tässä on jotain Joutsenlampien tarinalle ennennäkemätöntä: Suku/perintökirkko! Eikö olekin kaunis? :)

                                                             Tässä on kirkon etuovi.

Ja tässä näkyy päätypuoli. Alttari eli vihkikaari näkyy päädyssä. 

Sanelma näki jotain todella uskomatonta...

Kissa lähti kissojen taivaaseen.

"A,B,C, kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen", Sanelma hymisi alakuloisena.

"Sano paistinpannu".

"Paahtopaitti" Kaarlo yritti toistaa kuulemansa, mutta tarkoittikin hieman eri asiaa.

   Viola otti kesäriehassa pikkaisen sumppia. Hän näet alkoi olla jo hieman dementikko, ja väsynyt vaikka olikin vielä keski-ikäinen aikuinen.

                        "Tiedätkö Harri sen planeetan, joka on sininen ja jossa on vihreää?" Sanelma kysyi. "En ole kuullutkaan" Harri vastasi.

                                   Nyt se h-hetki Sanelman elämässä oli tapahtunut...

                             Säihkyvien valojen ja torven iloisen truuttauksen kuuluessa....

                       Sanelma kasvoi aikuiseksi. (Nuo hiukset eivät ole ihan minun mieleen xD)

                                 Myös Harri Huovinen oli nähnyt iloisen tilanteen.

                                    Synttärikakku maistui ainakin Sanelmalle ja Violalle.

                    (No nyt Sanelman hiukset ovat kelpaavat) Harri ja Sanelma ryhtyivät suutelemaan.

           "Onnea kulta, nyt saat täyden oikeuden ajokorttiin ja minuun" Harri sanoi.
           "Sinähän ihan vitsailet, kultaseni, hah hah" Sanelma nauroi. 

              "Tuletko sinä, Harri Huovinen, minun miehekseni?" Sanelma kysyi ja avasi erään kotelon, joka oli perintölahja Violalta tyttärelleen. "Oi, tietysti tulen!" Harri huudahti.

                                    Suurin lahja on siis onnen lahja.... <3 <3 <3

He nukkuivat onnellisen yön yhdessä. (Huomatkaa, he eivät ole vielä naimisissa :D)

"Nytpäs teen pienen muodonmuutoksen itselleni" Sanelma päätti.

Hän muutti arkiasuaan nykyaikaisemmaksi.

Yllätys, yllätys! Sanelma järjesti eeppiset hääjuhlat seuraavaksi aamupäiväksi. :)

Vieraita tuli, olihan siellä keijuja sun muita yliluonnollisia simejä, mutta kuitenkin olivat läsnä.

Ja arvattiinhan se, että tälle kirkolle tulisi vielä käyttöä! :D

Sanelma oli suoriutunut lukiokoulutuksestaan. Siksipä hän pukeutui valmistusasuun.

             Woo-hoo! Onnea, Sanelma! (Lisää valmistumishuumaa saamme kokea tulevassa Yliopistoelämää-lisäosassa ;D)

                         "Kulta, sinun ei pitäisi nähdä minua vielä, mutta... meidän pitää mennä kirkkoon" Sanelma sanoi huolestuneena vieraiden viihtyvyydestä. "No tottakai, mehän ollaan tämän päivän vetonaula" Harri sanoi huolettomasti.

                                                     Vieraatkin tulivat nyt kirkkoa kohti.

Kohta se alkaisi...

"Tahdotko sinä tulla tämän upean naisen, Sanelma Roosa Emilia Joutsenlammen, mieheksi?" pappi kysyi.

"Tahdon" Harri vastasi.

"Tahdotko sinä tulla tämän loistavan miehen, Harri Elias Matias Huovisen,vaimoksi?"

"Tahdon" Sanelma vastasi.

Julistan teidät mieheksi, ja vaimoksi. 

Voitte suudella morsianta <3.

                                      Nyt tuli toinen merkkihetki juhlissa... hääkakun leikkaus!

         "Onnea uudelle hääparille, siskoseni!" Sebastian sanoi onnelliselle siskolleen. "Oi kiitos, veliseni" Sanelma vastasi.

                   He söivät hääkakkua ja jatkoivat hääjuhliaan onnellisena.  

       Tarina jatkuu ensi osassa, kiitoksia lukemisesta! Laittakaa rohkeasti kommenttia, positiivista tai pieniä parannusehdotuksia. Joka osastahan ei voi tulla aina niin täydellinen :D.