Osa 7: Mammonaa, taikaa ja perheenlisäystä

                                              Jatkoa viime osasta: 
                            Häät sujuivat onnellisesti loppuun, ja ne olivat ohi. Sanelma ja Harri Joutsenlampi ovat onnellinen aviopari. :D

                                   Harri piti Kaarloa sylissään.

                                  Myös isosisko Sanelma syleili Kaarloa. (Hääasu on muuten Storesta, joku sitä kysyi kerran kommenteissa :D)

                                     Vihdoin lapsuudenleikit olivat ohi ja Sebastian kasvoi.

Hänestä tuli teini (sori, ei ole kuvaa teininä, semmoinen löytyy myöhemmin tässä osassa)

                                      Joutsenlampien tontilla satoi kaatamalla. Eikö sade koskaan loppuisi?

                                                            Sanelma näki unta nalleista. 

                                Viola ja Kaarlo olivat tulleet kävelylenkiltä.

                        He menivät puutarhaan opiskelemaan kasvien nimiä. "Tuo tuossa on alruuna, tuo viinirypäle ja tuo omena" Viola opetti Kaarlolle.

                                   Sanelma ja Harri olivat sängyssään.

                                                       He pitivät hieman hauskaa...

                                        Tuokio loppui sydänten saattelemana :D.

          "Jes, minulla on maailman parhain nainen" Harri hehkutti innoissaan Sanelmasta ja avioliitosta.

                            Sanelma nukahti keinutuoliin, koska oli niin väsynyt.

       "Eikä! Taasko se tiskikone hajosi!? Viimeksi kun isäni yritti korjata tiskikonetta, niin hän menehtyi sähköiskuun" Sanelma muisteli kauhistuneena.

                            "Maailmassa on monia keinoja ansaita rahaa, mutta tärkein niistä on kova ja ankara työ" Sanelma selitti Kaarlolle.

                                        Sanelma antoi Pepin nuuhkia tämän mekkoa.

            Muistatteko vielä vanhan tarinan öljylampusta? Sanelma sai sellaisen salaiselta ihailijalta postissa...

                              Lampusta pöhähti pilvi, ja pilvestä taas...

Lampun henki.

                          "Oi suuri Sanelma, mitä te haluaisitte minulta? Sanokaa toivomuksenne", henki sanoi.

   
                                 "Toivon mammonaa ja rikkautta" Sanelma sanoi.

                                "Toiveesi olkoon lakini" henki vastasi.

                                          Sanelma nousi ilmaan kimalteiden saattamana.

              Hän sai 100 000 simoleonia käyttöönsä, ja Joutsenlampien talous koheni hetkessä.

                         Sanelma tuli raskaaksi! Kumma kyllä hänellä ei ollut pahoinvointia paljon...

                                  "Eikö olekin kivaa, että olemme yhdessä?" Harri kysyi.
                            "On, mutta me emme olekaan kohta enää vain kaksin" Sanelma sanoi.
                       "Mitä tarkoitat?" Harri ihmetteli. "Se selviää sinulle pian" Sanelma sanoi epämääräisesti.

                                                 Ruuaksi oli tällä kertaa vohveleita.

                   Syksy oli tehnyt Violan omenapuun punertavaksi.

                                           Viola piti sylissään poikaansa Kaarloa.

                                         Sanelma kutsui jälleen lampun henkeä.

"Mitä niin, oi suuri Sanelma Joutsenlampi?" lampun henki kysyi.

"Saat tehdä nyt mitä haluat" Sanelma sanoi. "Palkinnoksi siitä, mitä teit".

  Lampun henki meni rentoutumaan mutakylpyyn. Hän saisi viimeinkin lekotella rauhassa sitten Aladdinin...

 Nuori Sebastian käytti taulutietokonetta, joka oli juuri ostettu lampun hengen antamilla rahoilla.

                          "Äiti, minulla on asiaa" Sanelma sanoi Violalle. "No mitäköhän se mahtaisi olla?" Viola mietti. "Olen raskaana!" (Viola miettii juuri saatua ylennystään kokkialalla)

           "Oi, onneksi olkoon tyttäreni! Minusta tulee varmasti hyvä mummi!" Viola oli innoissaan.
"No niin tuleekin, mutta... miten minä hoidan sitä vauvaa?" Sanelma sanoi huolestuneena.
"Se menee kuin vettä vain" Viola rohkaisi. "Minä voin auttaa ja neuvoa sinua".

                         Sanelma haravoi syksyn kellastuttamia lehtiä pihalla.

Sebastian käytti juoksumattoa kuntonsa kohentamiseen. "Vielä pari kolme kertaa ja sitten saan kunnon kropan", hän tuumi.

                           Sitten hän heitteli koripalloja eräänlaiseen heittokoneeseen. (Sebu on urheilullinen muistaakseni)

                             Ja sitten, Sanelman vauva oli syntymäisillään. "Harri, vauva syntyy!"

"Etkö ole kertonut, että saat vauvan kulta? Voi ei! Minä kutsun apua!"

                     
                                               "Ei tarvitse, mutta... aaaauuh!"

                                     "Oi, se on tyttö! Mikä sen nimeksi tulisi, Harri?"
                                     "Emilia. Emilia on ihana nimi" Harri tuumasi.

´

Suloisen tyttövauvan nimeksi tuli siis Emilia Joutsenlampi.

Eräs toinenkin merkkihetki tapahtui...

      Kaarlo kasvoi lapseksi. Hän oli iloinen saadessaan entistä enemmän mahdollisuuksia.

  Kaarlo tutkaili paikkoja nyt, kun osasi kävelläkin .(heh, eikö lapset muka osaisi kävellä ;D)

                                      Ja jälleen, Sanelma kutsui lampunhengen.

                                   "Toivon lisää mammonaa" Sanelma kertoi.
               "No niin, toiveesi on lakini" henki sanoi jälleen kerran.

                                         Taianomaiset kimalteet leijuivat Sanelman ympärillä.
                          "Muuten, onnea lapsesta. Oliko sen nimi Emilia?"
                      "Kiitos. Mistä tiesit tyttäreni nimen?" Sanelma ihmetteli.
                 "Tiesinpähän vain" henki sanoi salamyhkäisesti.

                                    Lampun henki pomppi trampoliinilla. Korkealle hyppii :D

                                Tuore mummi ruokki tuoretta tyttövauvaa :).

              Sanelma pelasi tabletilla saunassa. (Huomatkaa nuo sikahauskat räpylät xD)

                             Kaarlo nukkui uudessa, omassa huoneessaan.

                            Mikä tuo on? Jonkinlainen areena oli jostain syystä ilmestynyt Joutsenlampien naapuriin.

                          Oli täysikuu ja Joutsenlampien tontille tuli zombi.

                                           Harri nosti ylpeänä oman tyttärensä ilmaan.

                                    Jälleen kerran, Mika Joutsenlammen haamu tuli käymään. 

   Koska Joutsenlammilla oli ollut niin paljon rahaa, he ostivat itselleen kuumailmapallon. Eikö olekin hieno?

           
            Se oli selvästi isompi kuin perintökirkko. Talosta on tullut kaunis ajan saatossa, eikö? :)

                         Viola lähti heti kokeilemaan uutta kuumailmapalloaan.

                              "Onpa täältä huimat näkymät" Viola sanoi ollessaan noin kahden metrin korkeudella maasta.

                                   "Nyt aion matkustaa sillä kaupungille" Viola tuumasi.

                                         Hän matkusti kaupungille sitten...

 Kaupungissa Viola tapasi miehen, jonka nimeä en nyt muista xD. Romanssia ei kuitenkaan syntynyt.

                                     Lopulta hän palasi kotiin. "Se oli ihan kivaa" Viola totesi.

                                                   Vauva itkee, joku auttamaan!  :D

                        Viola juoruili koko naapurustolle, että hänellä oli uusi kuumailmapallo.
                         "Kyllä, näin on Silja. Minulla on sellainen. Ai et usko vai? No tule sitten katsomaan joskus!"

          Pepiä ei oltu huomioitu pitkään aikaan, ja Joutsenlammet tekivät vakavan päätöksen.

                  Pepi annettiin pois, koska sitä ei pystytty enää hoitamaan vauvan takia :( .
                                            Hyvästi, Pepi!

           Jompikumpi perheen pojista oli tehnyt ikävän kepposen Violalle: pelottava tietokone. Hui!

Harri oli sytyttänyt lehtikasan palamaan, mutta tulokseksi tuli jotain aivan muuta kuin mitä oli toivottu:

Tulipalo.

"Iik, sammuta se Harri äkkiä!" Sanelma huusi.

                                    "Apua, se ei sammu!" Harri karjui hätääntyneenä.

                                               Lopulta tulipalo saatiin kuriin. 
                             "Mitä oikein luulit tekeväsi" Sanelma kysyi kauhistuneena. "Yritin vain polttaa  syyslehdistä aiheutuvat roskat" Harri kertoi neuvottomana. "Et ikinä enää saa tehdä tuommoista ilman minun lupaani" Viola totesi Harrille. "Hyvä on", Harri huokasi.

         Onneksi tuli sentään hyviä uutisia: Viola toteutti elämänhaaveensa ja oli nyt pääkokki ravintolassa! 

  Palkinnoksi tästä Viola sai hienon luksusjääkaapin, joita näkee vain huippukokkien keittiöissä.

                              Sanelma oli laihduttanut itseään eräänlaisella laihdutuskoneella (olenkohan maininnut tästä jossakin osassa jo). Hän oli näet saanut raskauskiloja.

Talvi tuli jälleen Sunset Valleyyn, ja pimeys nousi taivaalle iltaan tullessa.

                                     Viola oli luovalla päällä ja teki maalausta. :)

     "Sanelma, rakastan sinua niin paljon, etten voi sitä sanoin kuvailla" Harri totesi Sanelmalle.

          "Oi, niin minäkin sinua. Siksipä ehdotankin yhtä asiaa..." Sanelma sanoi viettelevästi.
"No kulta, mitäpä se mahtaa olla" Harri tiedusteli, ja....

                             Ja jälleen kerran, rakkaus voitti kaiken. <3
             
                           Seuraavassa osassa kerrotaan siitä, miten Sanelma ja Harri viettävät yliopistoelämää, ja... kuinka se menee pieleen. Lisäksi osassa on muitakin juttuja, mutta en paljasta vielä, mitä. Kiitos lukemisesta, laittakaa kommenttia jos siltä tuntuu :) .