perjantai 15. helmikuuta 2013

Osa 5: Liekit ja roihut




Viola syleili pikku Sebastiania.


Hän päätti myös mennä kävelylenkille Sebun kanssa.
                 

Sanelma oli ollut koulun tanssiaisissa, joista tämä kuva on muistoksi otettu. Siellä hänestä tuli tanssiaisten kuningatar ja löysi itselleen erään poikaystävän. Tässä osassa selviää, onko rakkaus todellista vai tarua...


Mika oli löytänyt kerran erikoisen puun. Siinä oli hedelmärakeita.


Kun hän söi yhden hedelmärakeen, hänestä tuli kiiltävän keltainen.

"Enkös näytä komealta keltaisena, kulta?" Mika kysyi vaimoltaan.
"No tuota... miten tulit tuollaiseksi?" Viola hämmentyi.
"Söin yhden rakeen sellaisesta puusta , joka on meidän makkarin nurkassa."
"Oletko varma, että se on turvallista?" 
"No kulta, luota minuun. Tämä lähtee pois vähän ajan päästä."
"Huh", Viola huokaisi helpottuneena.



Mika ajatteli, että jos hän ottaisi toisen rakeen, se muuttaisi hänet normaaliksi. Mutta ikävästi kävi, nimittäin puu syttyi palamaan.

Mika poltti jo itsensä (osittain, ei kuollut sentään), ja liekit vain roihusivat.


Violakin heräsi tuntiessaan oudon kuumaa hohkausta.

Viola sammutti tulipaloa, mutta palomies ei reagoinut liekkeihin mitään vaikka hän oli itse liekkien keskellä.


Nyt tuli Sanelmakin järkyttyneenä katsomaan, mitä oli tekeillä.
"Apua, kannattiko minun syödä tuosta kirotusta puusta!" Mika huusi.


No nyt se palomies auttoi!

Ja taikahedelmäraepuusta jäi jäljelle vain tuhkat.

Ja tuli eräs toinenkin ongelma...
                              
                                  Violan ostama ilotuliteraketti syttyi palamaan.


           Miten on mahdollista, että talvella jokin esine syttyy lumessa palamaan? :D


                       Sanelma näki JÄLLEEN kerran, miten liekit roihusivat...



"Hui, varo Sanelma liekkejä!" Viola huusi hätääntyneenä.


                "Huh helpotusta, saitte sitten palon sammumaan!" Mika sanoi helpottuneena. 
                 Mutta jokin oli kyllä kummasti vialla, sillä oli tapahtunut jatkuvasti jotain onnettomuuksia... mitäköhän nämä merkit tarkoittavat...
                                 

                                           Ja jälleen tapahtui kummallisuuksia...


Joutsenlampien tontille oli tullut haamu (en muista enää, oliko se ennen zombi vai muu sim).


                            Synkkä Viikatemies tuli noutamaan haamun. Mutta miksi Viikatemies oli juuri Joutsenlampien tontilla? (Kysymyksiä, kysymyksiä... :D)


                                 Jälleen raskaana oleva Viola (yllätys, yllätys) tanssi lastenlaulujen tahdissa yrittäen saada enemmän lapsia.


Viola tervehti Pepi-koiraa :)


"Mikaaa, vauva syntyy!" Viola huusi vauvan syntyessä.


"Mitä teen?" Mika karjui hätääntyneenä.
"Soita ambulanssi, ensiapua!" Viola ei keksinyt muuta vaihtoehtoa.


"Ambulanssia tarvitaan. Juu, täällä!" Mika sanoi.


Supistelut loppuivat, mutta synnytys oli jo alkanut.


                                              Lopulta ambulanssikin tuli.                           


                                "Oikeastaan, ei sinua tarvita enää täällä" Mika sanoi.


                  Ja lopulta vauva syntyi. Tuloksena oli potra, söpö vauvapoika.
        "Oi, kun olet söpö! Taidan nimetä sinut Kaarloksi" Viola sanoi. Joten niin selvisi vauvan nimi, Kaarlo Joutsenlampi.
         

Mika teki lääketieteellisiä kokeita ja otti erään SimCityn tiedekeskuksessa valmistetun nukutuspillerin.


                              "Mika-kulta, mikä sinulla on?" Viola huolestui.


            Mika oli vähän aikaa tajuton, vaikka silti kuulikin vauvan itkumisen.


                                    Joutsenlampien pihalla oli lumiukko.


Tältä talo näytti talvella.


Ja jälleen oli muutosten aika.

                           
                                              Sebastian kasvoi lapseksi.                                       


"Hyvää syntymäpäivää, rakas poikani" Viola-äiti sanoi ja halasi Sebastiania.


Viola päätti muuttaa hiustyyliään hieman. (Pitää Kaarloa sylissä, tietenkin :D)


Lapsenvahti oli palkattu silloin tällöin Joutsenlampien luokse hoitamaan Kaarloa. Tämän lapsenvahdin nimi oli Harri Huovinen- eikä siinä vielä kaikki: hän oli Sanelman poikaystävä. He näet ihastuivat (ja rakastuivat) ensi silmäyksellä koulun tanssiaisissa.


"Tule, Harri, minulla on sinulle pieni yllätys" Sanelma sanoi ja kutsui Harrin saunahuoneeseen.


Viola-äiti oli ostanut mistelinoksan lumihiutalepäivän kunniaksi.


Viimeinkin unelmasta tuli totta- Sanelman ensisuudelma. <3


"No, miltä nyt tuntuu, Harri?" Sanelma kysyi.
"Hieman...hämmentyneeltä mutta hyvältä" Harri vastasi.


Sanelma yritti ojentua toisen kerran uutta suudelmaa varten, mutta Harri ei suostunut.
"Anteeksi, en tiennyt että et ole vielä valmis uuteen suudelmaan" Sanelma sanoi.
"Ei se mitään, en vain kykene vielä siihen" Harri sanoi.



Taloa oli jälleen laajennettu toisella kerroksella. Viola ja Mika olivat saaneet tarpeeksi rahaa töistä (ja muualtakin) talon laajentamiseen.


Viola tekee lumiukkoa. Ensin pallo...



Sitten toinen...


...ja kolmas.


Tulipas hieno lumiukko, eikö? :D


Viola meni talviriehaan.



Hän päätti kiivetä lumilautailurampille...


...ja ryhtyä lumilautailemaan (tietenkin :D).


Sitten hän meni luistelemaan. Hän oli jo selvästi parantanut luistelutaitoaan.



                                   Ja lopuksi vielä herkkujäätelöä. Nam! :-D



Ja sitten kotiin... oli todella pimeää.


                                 Kun kaikki Sunset Valleyn asukkaat olivat joko sisällä tai muualla, oli kaupunkiin tullut valkoinen yksisarvinen. Eikö se olekin kaunis lumessa <3.


Viola lämmitteli takan ääressä, sillä ulkona ollessaan hänelle oli tullut todella kylmä.


Sebastian ratsasti keinuhevosella. Ii-ha-haa! xD


Mika katseli omaa poikaansa Kaarloa- vielä kerran...


Kun Mika meni korjaamaan rikki mennyttä sähkölaitetta, korjaus meni valitettavasti pieleen.


Hän sai voimakkaan sähköiskun ja kaatui lattialle.


Hän vapisi vielä kerran... (olivatko Viola ja Sebastian nyt noin kauheassa shokissa kun eivät järkytykään :O)


"Voi ei! Älä jätä minua, Mika" Viola voihki ja oli aivan surun murtama.


Sanelmakin näki tapahtuman.


Synkkä Viikatemies saapui paikalle- siksi hän siis oli ollut Joutsenlampien tontilla; se oli ennustus!


Mikan ympärille tuli jotain todella kirkasta ja hohtavaa.


"Isä...et voi jättää meitä!" Sanelma purskahti itkuun.


Hohto siirtyi toiseen kohtaan.


Hohdosta syntyi Mikan haamu.


Viikatemies teki jotain, mistä syntyi harmaa hautauurna. Siihenkö Mikan sielu joutuisi?


Nyt koko Joutsenlampien perhe oli sekä järkyttynyt että ymmällään; miten heidän elämä tästä eteenpäin jatkuisi?





3 kommenttia: