Hei kaikki pitkästä aikaa!
Tämä osa on todella erityinen, sillä tästä osasta lähtien alkaa Joutsenlampien niin sanottu uusi kausi eli kolmas kausi.
Voin selittää tämän tarkemmin:
Osat 1-23 (ensimmäinen kausi)
Osat 24-32 (toinen kausi)
Osat 33 - ...? (kolmas kausi)
Tämä järjestely johtuu siitä, että jälleen on tietty vaihe saatu Joutsenlampien tarinassa loppuun. Esimerkiksi kun Joutsenlammet muuttivat osassa 24 (Joutsenlammet muuttavat paratiisisaarille) Isla Paradisoon. Toinen vaihe saatiin loppuun, kun Johanna ja Matti palasivat tulevaisuudesta kotiin. Nyt alkaa uusi vaihe, joka todennäköisesti jatkuu osaan 50 asti. Osassa 37 tapahtuu jotain jännittävää, joten olkaa valmiina tuleviin tapahtumiin! :D
Tämän osan tapahtumat sijoittuvat noin 5 vuotta ajassa eteenpäin , joten aikamoinen aikahyppy on tulossa! Varautukaa suuriin yllätyksiin, luvassa on suuriakin muutoksia! :D
Lisäksi haluan sanoa tästä osasta vielä sen verran, että osa ei sisällä lähes ollenkaan vuoropuhelua, tämä on enemmänkin niin sanottu taideosa eli nyt keskitytään enemmän kuviin kuin tekstiin tai juoneen.
Lisäksi haluan sanoa tästä osasta vielä sen verran, että osa ei sisällä lähes ollenkaan vuoropuhelua, tämä on enemmänkin niin sanottu taideosa eli nyt keskitytään enemmän kuviin kuin tekstiin tai juoneen.
Sims3Pelaaja
5 vuotta oli kulunut siitä, kun asuimme vielä Isla Paradisossa. Nyt asumme Appaloosa Plainsissa, joka sijaitsee paljon kauempana Isla Paradisosta. Talomme on paljon erilaisempi kuin mitä se oli viimeksi: kotimme on kuitenkin tarpeeksi iso perheellemme.
Ikävä kyllä rakas Bella-kissamme kuoli vuosi sitten. Se oli aika vanha, mutta ei mikään maailman vanhin kissa. Jäämme kaipaamaan häntä. Kuten erästä muutakin, muttei kuitenkaan eläintä vaan ihmistä...
Voi pientä Emmaa. Hän on niin suloinen pikku tyttö. Saa nähdä, millainen hänestä tulee kun hän kasvaa vielä isommaksi.
Meillä on onneksi vielä lehmiäkin, kun muutimme tänne. Saimme lehmät kuljetettua pois Isla Paradisosta kulkevalla rahtilaivalla, tosin Isla Paradison laki ei meinannut sallia sitä, mutta meillä kävi tuuri. Tarvitsemme lehmiä, koska ne tuovat jonkinlaista maanläheisyyttä perheeseemme.
Raskauteni oli jo lähes loppuvaiheessaan, ja vauva toivottavasti tulee pian maailmaan. Olin ollut jo pitkään sitä mieltä, että haluaisin vielä yhden lapsen, ja niin ajatteli myös mieheni.
Ja miehestäni puheen ollen: hän on minun iltatähteni, hän on minulle maailman tärkein ihminen - lastemme lisäksi. En pärjäisi ilman häntä, tai niin luulisin.
Kun Bella oli kuollut, mietimme hetken aikaa uutta kissaa, kunnes peruimme ajatuksen. Myöhemmin muutimme mieltämme ja nyt meillä on pieni kissanpentu. Sen nimi on Belladonna, ja se on suloinen tyttökisu!
Meillä on vielä myös vanha kunnon Milli-hevosemme. Se on jo todella vanha, mutta kyllä se vielä jaksaa leikkiä. Toivottavasti se ei kuole vielä lähipäivinä, rakastamme sitä yli kaiken.
Oonan lapsuus oli ohi, ja hän kasvoi teini-ikäiseksi, kauniiksi tytöksi. Hän ei ole vielä aikuinen, mutta ei hän mikään eilisen teeren tyttö ole. Fiksu tyttö, sanoo viiden lapsen äiti. Tai no, nykyisin vain neljän, mutta kerron tästä lisää myöhemmin (tässä osassa)...
Katsokaas tuota tomeraa poikaa, Nikoa. Hän on vaaleahiuksinen, ja se on erikoinen juttu, sillä meidän lähisukulaisista kellään ei ole täysin vaaleita hiuksia. Nyt Nikon lapsuusajat ovat ohi ja hän on vastuuntuntoinen teinipoika.
Emma osaa jo kävellä, koska minä opetin häntä ankarasti. En tietenkään liian ankarasti, vaan paremminkin ahkerasti.
Juhlimme Oonan synttäreitä, ja sen kunniaksi olimme hankkineet muun muassa hummeria, kakkua ja mehua. Tässä kuvassa näette kuinka Matti on ottamaisillaan kakusta palaa.
Oona meni nukkumaan omaan sänkyynsä, minä ja Matti menimme omaan sänkyymme, Bella meni omalle pedilleen, ja tietenkin myös Aleksi ja muut nukkuivat omissa sängyissään yön loisteessa. Aleksi on muuten tuo ylhäällä oleva nukkuva poika.
Aamun tullen heräsin tyytyväisenä. Mahani oli selvästi kasvanut, mutta se johtui tietysti pian tulevasta vauvasta.
Myös pikku tiput olivat innoissaan, kun ne pääsivät ulos leikkimään keskenään. Emme olleet keränneet kananmunia pitkään aikaan, ja tiput ehtivät kuoriutumaan munistaan. Tässä on sitten lisää hoitamista, kun tipujen lisäksi pitäisi hoitaa myös omia lapsia, kissaa ja hevosta. Ai niin, ja miestäni ja itseänikin!
Tutustuin Belladonnaan antamalla tämän nuuhkaista kättäni. Se oli hyvä tapa aloittaa uusi tuttavuussuhde, ja siitä lähtien olimme tuttavat.
Niko muutti pianotuntinsa jälkeen hiustyyliään. Hän laittoi hiuksiinsa geeliä, ja kasteli sitä kostealla harjalla. Näin hyvännäköinen siitä tuli!
3 VIIKKOA MYÖHEMMIN:
Kolmen viikon päästä Belladonna oli jo täysikasvuinen naaraskissa. Se oli erittäin sievä, tummaturkkinen kissa.
Oonan rakas tietokone meni rikki viikko sitten, ja nyt odotetaan mahdollista korjaajaa. Kaikki korjaajat ovat olleet varattuja viime aikoina, ja vaikka joku olisi ollut hetkellisesti vapaana, ei hän olisi kuitenkaan suostunut tulla auttamaan.
Oona tykkäsi lukea kirjoja, vaikka hän ei ollut mikään lukutoukka. Hän oli tosin virtuoosi, kuten veljensä Niko myös. Mutta tärkein Oonan piirre oli varmasti taiteellinen, koska maalata hän osasi kaikkein parhaiten.
Koska menin päiväunille, hoiti Matti Emmaa sillä välin. Hän oli oikein avulias mies minulle, toi välillä jopa aamiaisen sänkyyn. Se oli ihanaa.
Heräsin päiväuniltani suunnattomaan vatsakipuun. Yhtäkkiä tajusin, että se johtui vauvasta. Synnytys oli alkamaisillaan.
Minut vietiin sairaalaan. Onneksi odotusaika oli lyhyt, ja minut kärrättiin heti sen jälkeen synnytysosastolle.
Sairaalassa kului pari tuntia, ja sen jälkeen odotus oli päättynyt: saimme ihanan tyttövauvan. Sen nimeksi tuli Heini Joutsenlampi. Myös toinen jo entuudestaan tuttu tyttö tuli isänsä kanssa sairaalasta ulos. Se tyttö sai nähdä uuden pikkusiskonsa, ja oli innoissaan.
Tässä on kuva isoveljestä ja hänen vastasyntyneestä siskostaan. Suloista, eikö olekin?
Vatsanikin saisi nyt levätä pitkään rauhassa. En tarkoita sitä, että saisin enempää lapsia, vaan sitä, että nyt saa vauvat riittää. Ruokaa pelkästään vatsaan tulee tästä lähtien. Unohtakaa, minulla on hyvin huono huumorintaju. En osaa kertoa mitään hauskoja vitsejä, tai omasta mielestäni se on totta...
Koulubussi tuli seuraavana aamuna normaalisti hakemaan oppilaita kouluun. Olisi taas uusi päivä, jolloin opitaan kaikkea uutta.
Istutin omenapuun siemenen rakkaan poikani haudalle, joka menehtyi sisäoppilaitoksessa tapahtuneessa onnettomuudessa 3 vuotta sitten. Asiaa ei tutkittu jostain syystä paljoa, ja kuoleman todellinen syy on vieläkin epäselvä. Muutimme hänen kuolemansa jälkeen, noin kaksi kuukautta myöhemmin, koska emme halunneet näyttää pitkään naamojamme Isla Paradisossa.
"Voi Teemu! Olisit vielä meidän kanssamme, täällä Appaloosa Plainsissa. Olisit pitänyt todella paljon tästä kaupungista, maisemista, ihan kaikesta!" nyyhkytin kovaan ääneen.
Tarpeeksi itkettyäni menin syömään jäätelökoneella valmistettua jäätelöä. Söin ikään kuin suruuni, mikä on tietysti harmillista. En tosin syö aina suruuni, etten lihoaisi paljoa.
Mutta en ainakaan minä. Minulla oli todella kova nälkä vielä yhden jäätelötötterön jälkeen, ja päätin sitten ottaa kanankoipia futuristisesta jääkaapistamme. Se oli itse asiassa ruokasyntetisaattori, eikä jääkaappi, koska ostin sen tulevaisuudesta, kuten monet muutkin kotimme esineet.
Koska olin niin laiska ja ajatuksissani, unohdin putsata likaisen keittiötason, jonka päällä oli jäätelökone. Mutta jälleen kerran rakas mieheni tarjoutui auttamaan minua.
"Oletpa sinä ystävällinen, kulta", sanoin hymyillen.
"Eipä mitään, mielelläni mä rakastani autan", Matti naurahti.
Jonkin aikaa kului, kunnes omenan siemen alkoi itää ja multamontusta kasvoi pieni puun taimi.
Pikkuinen Heini nukkui omassa kehdossaan, tyytyväisenä ja tiedottomana maailman pahoista asioista.
Emma leikki innoissaan omalla nukkekodillaan. Se oli hänen mielileikkinsä.
Päätin tehdä mukavan yllätyksen Oonalle ja korjasin hänen tietokoneensa ihan itse. Se oli mielestäni suurinta, mitä voin tehdä pitääkseni hänet onnellisena. Kyllä, myös tietokoneensa kanssa.
Taisin olla todella ylireilu äiti, kun petasin myös tyttäreni pedin. Sen olisi Oona kyllä saanut itse tehdä. No, jatkossa en yritä miellyttää niin paljon muita...
Matista tuli keski-ikäinen aikuinen. Sääli, sillä hän vaikuttaa mielestäni yhä siltä 24-vuotiaalta mieheltä, johon aikoinaan rakastuin.
Emmasta kasvoi myös suloinen lapsi. Hän on perinyt isänsä tummat hiukset, tosin ne ovat paljon vaaleammat kuin mitä Matilla on. Mutta nuorena hänellä oli kai tuollaiset hiukset, en ole varma...
Oona päätti olla avulias ja syleili pikkusiskoaan. Ei sentään meidän tarvinnut koko ajan tehdä Heinille niin, Oonakin oli auttamassa. Puhumattakaan Nikosta, hän ei auttanut lähes ollenkaan vauvan hoidossa, miten häijyä isolta mieheltä!
Sen sijaan Niko piti tähtien tarkkailusta, ja tutki kaukoputkellaan taivaankarttaa. Ties hänestä tulisi pianoa soittava tähti!
Olin tänä yönä ensimmäinen, joka meni nukkumaan. Matti ei ollut nukahtamisvaiheeni aikana vielä vierelläni.
Tässä oli yksi, joka ei mennyt heti nukkumaan: Oona. Hän oli vain koneella, chattaili Simbookissa kavereidensa kanssa, eikä kukaan tullut sanomaan hänelle mitään siitä. Kunpa tyttö pärjäisi edes koulussa, mutta eihän niin tapahdu jos hän vain istuu aamut illat koneella.
Matti oli keittiössä syömässä erilaisia juustoja lautaselta. Hän oli varsin erikoinen jätkä, eksoottinen jos se on hyvä sanavalinta.
Syötyään tarpeeksi juustoja hän meni pesemään hampaat, ettei hammaspeikko tule käymään suussa.
Hetken päästä, kun Matti oli pukenut yöhousut ylleen, hän käveli kohti Oonan huonetta, ja Oona ei välittänyt. Hän vain jatkoi koneella istumista.
"Kuules neitiseni, olet nyt pahassa pulassa. Tästä lähtien kone suljetaan seitsemältä illalla, ja jos niin ei käy, on luvassa kotiarestia. Mene nyt nukkumaan siitä!" Matti komensi tytärtään.
"Äh, hyvä on isä. Mutta mulla oli tärkeitä asioita Simbookissa, mä juttelin vaan mun kaverin kanssa läksyistä!" Oona yritti selittää.
"Joo joo. Hyvää yötä!" Matti sanoi.
Ja niin Oona meni vastahakoisesti nukkumaan. Tällaista tämä nuorten elämä joskus on, toiset valvovat yömyöhään, toiset ovat illan virkkuja ja toiset aamun torkkuja...
EXTRAKUVAT:
Seuraavassa osassa tutustutaan entistä tarkemmin Oonan ajatuksiin ja maailmaan. Kiitoksia lukemisesta, toivottavasti jaksaisitte kommentoida! :D
-Sims3Pelaaja
5 vuotta oli kulunut siitä, kun asuimme vielä Isla Paradisossa. Nyt asumme Appaloosa Plainsissa, joka sijaitsee paljon kauempana Isla Paradisosta. Talomme on paljon erilaisempi kuin mitä se oli viimeksi: kotimme on kuitenkin tarpeeksi iso perheellemme.
Ikävä kyllä rakas Bella-kissamme kuoli vuosi sitten. Se oli aika vanha, mutta ei mikään maailman vanhin kissa. Jäämme kaipaamaan häntä. Kuten erästä muutakin, muttei kuitenkaan eläintä vaan ihmistä...
Voi pientä Emmaa. Hän on niin suloinen pikku tyttö. Saa nähdä, millainen hänestä tulee kun hän kasvaa vielä isommaksi.
Meillä on onneksi vielä lehmiäkin, kun muutimme tänne. Saimme lehmät kuljetettua pois Isla Paradisosta kulkevalla rahtilaivalla, tosin Isla Paradison laki ei meinannut sallia sitä, mutta meillä kävi tuuri. Tarvitsemme lehmiä, koska ne tuovat jonkinlaista maanläheisyyttä perheeseemme.
Raskauteni oli jo lähes loppuvaiheessaan, ja vauva toivottavasti tulee pian maailmaan. Olin ollut jo pitkään sitä mieltä, että haluaisin vielä yhden lapsen, ja niin ajatteli myös mieheni.
Ja miehestäni puheen ollen: hän on minun iltatähteni, hän on minulle maailman tärkein ihminen - lastemme lisäksi. En pärjäisi ilman häntä, tai niin luulisin.
Kun Bella oli kuollut, mietimme hetken aikaa uutta kissaa, kunnes peruimme ajatuksen. Myöhemmin muutimme mieltämme ja nyt meillä on pieni kissanpentu. Sen nimi on Belladonna, ja se on suloinen tyttökisu!
Meillä on vielä myös vanha kunnon Milli-hevosemme. Se on jo todella vanha, mutta kyllä se vielä jaksaa leikkiä. Toivottavasti se ei kuole vielä lähipäivinä, rakastamme sitä yli kaiken.
Oonan lapsuus oli ohi, ja hän kasvoi teini-ikäiseksi, kauniiksi tytöksi. Hän ei ole vielä aikuinen, mutta ei hän mikään eilisen teeren tyttö ole. Fiksu tyttö, sanoo viiden lapsen äiti. Tai no, nykyisin vain neljän, mutta kerron tästä lisää myöhemmin (tässä osassa)...
Katsokaas tuota tomeraa poikaa, Nikoa. Hän on vaaleahiuksinen, ja se on erikoinen juttu, sillä meidän lähisukulaisista kellään ei ole täysin vaaleita hiuksia. Nyt Nikon lapsuusajat ovat ohi ja hän on vastuuntuntoinen teinipoika.
Emma osaa jo kävellä, koska minä opetin häntä ankarasti. En tietenkään liian ankarasti, vaan paremminkin ahkerasti.
Juhlimme Oonan synttäreitä, ja sen kunniaksi olimme hankkineet muun muassa hummeria, kakkua ja mehua. Tässä kuvassa näette kuinka Matti on ottamaisillaan kakusta palaa.
Oona meni nukkumaan omaan sänkyynsä, minä ja Matti menimme omaan sänkyymme, Bella meni omalle pedilleen, ja tietenkin myös Aleksi ja muut nukkuivat omissa sängyissään yön loisteessa. Aleksi on muuten tuo ylhäällä oleva nukkuva poika.
Aamun tullen heräsin tyytyväisenä. Mahani oli selvästi kasvanut, mutta se johtui tietysti pian tulevasta vauvasta.
Myös pikku tiput olivat innoissaan, kun ne pääsivät ulos leikkimään keskenään. Emme olleet keränneet kananmunia pitkään aikaan, ja tiput ehtivät kuoriutumaan munistaan. Tässä on sitten lisää hoitamista, kun tipujen lisäksi pitäisi hoitaa myös omia lapsia, kissaa ja hevosta. Ai niin, ja miestäni ja itseänikin!
Tutustuin Belladonnaan antamalla tämän nuuhkaista kättäni. Se oli hyvä tapa aloittaa uusi tuttavuussuhde, ja siitä lähtien olimme tuttavat.
Niko osasi soittaa pianoa erittäin hyvin, koska hän oli virtuoosi luonteeltaan. Olen erittäin ylpeä pojastani, sillä jos hän jatkaa loistotaidoillaan soittamista, hänestä voi tulla vielä maankuulu pianisti.
Niko muutti pianotuntinsa jälkeen hiustyyliään. Hän laittoi hiuksiinsa geeliä, ja kasteli sitä kostealla harjalla. Näin hyvännäköinen siitä tuli!
3 VIIKKOA MYÖHEMMIN:
Kolmen viikon päästä Belladonna oli jo täysikasvuinen naaraskissa. Se oli erittäin sievä, tummaturkkinen kissa.
Oonan rakas tietokone meni rikki viikko sitten, ja nyt odotetaan mahdollista korjaajaa. Kaikki korjaajat ovat olleet varattuja viime aikoina, ja vaikka joku olisi ollut hetkellisesti vapaana, ei hän olisi kuitenkaan suostunut tulla auttamaan.
Oona tykkäsi lukea kirjoja, vaikka hän ei ollut mikään lukutoukka. Hän oli tosin virtuoosi, kuten veljensä Niko myös. Mutta tärkein Oonan piirre oli varmasti taiteellinen, koska maalata hän osasi kaikkein parhaiten.
Koska menin päiväunille, hoiti Matti Emmaa sillä välin. Hän oli oikein avulias mies minulle, toi välillä jopa aamiaisen sänkyyn. Se oli ihanaa.
Minut vietiin sairaalaan. Onneksi odotusaika oli lyhyt, ja minut kärrättiin heti sen jälkeen synnytysosastolle.
Sairaalassa kului pari tuntia, ja sen jälkeen odotus oli päättynyt: saimme ihanan tyttövauvan. Sen nimeksi tuli Heini Joutsenlampi. Myös toinen jo entuudestaan tuttu tyttö tuli isänsä kanssa sairaalasta ulos. Se tyttö sai nähdä uuden pikkusiskonsa, ja oli innoissaan.
Tässä on kuva isoveljestä ja hänen vastasyntyneestä siskostaan. Suloista, eikö olekin?
Vatsanikin saisi nyt levätä pitkään rauhassa. En tarkoita sitä, että saisin enempää lapsia, vaan sitä, että nyt saa vauvat riittää. Ruokaa pelkästään vatsaan tulee tästä lähtien. Unohtakaa, minulla on hyvin huono huumorintaju. En osaa kertoa mitään hauskoja vitsejä, tai omasta mielestäni se on totta...
Istutin omenapuun siemenen rakkaan poikani haudalle, joka menehtyi sisäoppilaitoksessa tapahtuneessa onnettomuudessa 3 vuotta sitten. Asiaa ei tutkittu jostain syystä paljoa, ja kuoleman todellinen syy on vieläkin epäselvä. Muutimme hänen kuolemansa jälkeen, noin kaksi kuukautta myöhemmin, koska emme halunneet näyttää pitkään naamojamme Isla Paradisossa.
"Voi Teemu! Olisit vielä meidän kanssamme, täällä Appaloosa Plainsissa. Olisit pitänyt todella paljon tästä kaupungista, maisemista, ihan kaikesta!" nyyhkytin kovaan ääneen.
Tarpeeksi itkettyäni menin syömään jäätelökoneella valmistettua jäätelöä. Söin ikään kuin suruuni, mikä on tietysti harmillista. En tosin syö aina suruuni, etten lihoaisi paljoa.
Ilta saapui Appaloosa Plainsiin, ja Joutsenlammet alkoivat valmistautua nukkumaanmenoon...
Mutta en ainakaan minä. Minulla oli todella kova nälkä vielä yhden jäätelötötterön jälkeen, ja päätin sitten ottaa kanankoipia futuristisesta jääkaapistamme. Se oli itse asiassa ruokasyntetisaattori, eikä jääkaappi, koska ostin sen tulevaisuudesta, kuten monet muutkin kotimme esineet.
Koska olin niin laiska ja ajatuksissani, unohdin putsata likaisen keittiötason, jonka päällä oli jäätelökone. Mutta jälleen kerran rakas mieheni tarjoutui auttamaan minua.
"Oletpa sinä ystävällinen, kulta", sanoin hymyillen.
"Eipä mitään, mielelläni mä rakastani autan", Matti naurahti.
Jonkin aikaa kului, kunnes omenan siemen alkoi itää ja multamontusta kasvoi pieni puun taimi.
Pikkuinen Heini nukkui omassa kehdossaan, tyytyväisenä ja tiedottomana maailman pahoista asioista.
Emma leikki innoissaan omalla nukkekodillaan. Se oli hänen mielileikkinsä.
Päätin tehdä mukavan yllätyksen Oonalle ja korjasin hänen tietokoneensa ihan itse. Se oli mielestäni suurinta, mitä voin tehdä pitääkseni hänet onnellisena. Kyllä, myös tietokoneensa kanssa.
Taisin olla todella ylireilu äiti, kun petasin myös tyttäreni pedin. Sen olisi Oona kyllä saanut itse tehdä. No, jatkossa en yritä miellyttää niin paljon muita...
Matista tuli keski-ikäinen aikuinen. Sääli, sillä hän vaikuttaa mielestäni yhä siltä 24-vuotiaalta mieheltä, johon aikoinaan rakastuin.
Emmasta kasvoi myös suloinen lapsi. Hän on perinyt isänsä tummat hiukset, tosin ne ovat paljon vaaleammat kuin mitä Matilla on. Mutta nuorena hänellä oli kai tuollaiset hiukset, en ole varma...
Oona päätti olla avulias ja syleili pikkusiskoaan. Ei sentään meidän tarvinnut koko ajan tehdä Heinille niin, Oonakin oli auttamassa. Puhumattakaan Nikosta, hän ei auttanut lähes ollenkaan vauvan hoidossa, miten häijyä isolta mieheltä!
Sen sijaan Niko piti tähtien tarkkailusta, ja tutki kaukoputkellaan taivaankarttaa. Ties hänestä tulisi pianoa soittava tähti!
Olin tänä yönä ensimmäinen, joka meni nukkumaan. Matti ei ollut nukahtamisvaiheeni aikana vielä vierelläni.
Tässä oli yksi, joka ei mennyt heti nukkumaan: Oona. Hän oli vain koneella, chattaili Simbookissa kavereidensa kanssa, eikä kukaan tullut sanomaan hänelle mitään siitä. Kunpa tyttö pärjäisi edes koulussa, mutta eihän niin tapahdu jos hän vain istuu aamut illat koneella.
Matti oli keittiössä syömässä erilaisia juustoja lautaselta. Hän oli varsin erikoinen jätkä, eksoottinen jos se on hyvä sanavalinta.
Syötyään tarpeeksi juustoja hän meni pesemään hampaat, ettei hammaspeikko tule käymään suussa.
Hetken päästä, kun Matti oli pukenut yöhousut ylleen, hän käveli kohti Oonan huonetta, ja Oona ei välittänyt. Hän vain jatkoi koneella istumista.
"Kuules neitiseni, olet nyt pahassa pulassa. Tästä lähtien kone suljetaan seitsemältä illalla, ja jos niin ei käy, on luvassa kotiarestia. Mene nyt nukkumaan siitä!" Matti komensi tytärtään.
"Äh, hyvä on isä. Mutta mulla oli tärkeitä asioita Simbookissa, mä juttelin vaan mun kaverin kanssa läksyistä!" Oona yritti selittää.
"Joo joo. Hyvää yötä!" Matti sanoi.
EXTRAKUVAT:
Triviaa:
- Teemu Joutsenlampi on tarinan mukaan kuollut 3 vuotta sitten, koska hän menehtyi sisäoppilaitoksessa sattuneen onnettomuuden seurauksena. Oikeasti Teemu Joutsenlampi hävisi, kun kopioin Joutsenlampien sen hetkisen perheen (he olivat tulevaisuudessa) kaupunginmuokkauksessa. En tiedä, mistä tämä johtui, mutta pahoittelen syvästi hahmon poistumista tarinasta. :(
- En alun perin halunnut, että Joutsenlammet muuttaisivat pois Isla Paradisosta, mutta näin sattui sitten käymään. Appaloosa Plains oli mielestäni juuri sopiva paikka jatkaa LC:tä, koska Joutsenlammet eivät enää varmasti muuta takaisin Sunset Valleyyn tai Isla Paradisoon.
- Tässä osassa esiintyvä talo on jo kolmas talo LC Joutsenlammessa; ensimmäinen talo oli Sunset Valleyssa, toinen Isla Paradisossa ja kolmas ja nykyinen Appaloosa Plainsissa.
- Joutsenlampien seuraava osa ilmestyy todennäköisesti ensi kuun lopussa tai silloin, kun minulla on tarpeeksi aikaa kirjoittaa se kokonaan valmiiksi.
Seuraavassa osassa tutustutaan entistä tarkemmin Oonan ajatuksiin ja maailmaan. Kiitoksia lukemisesta, toivottavasti jaksaisitte kommentoida! :D
-Sims3Pelaaja
