Osa 11: Sebastianin toinen lukuvuosi

         Ja näin jatkan Sebastianin seikkailuja yliopistossa vielä toisen lukuvuoden... Toivottavasti tykkäätte! Ja jälleen on tullut muutamia mahtavia kommentteja! Kiitos niistä paljon! <3
Tästä osasta tuli muuten hieman lyhyempi, mutta toivottavasti se ei haittaa. 
P.S. luvassa on aikamoinen käänne, liittyy vahvasti viime osaan...  :D
       

             Sebastian oli hieman laihduttanut kotona olevan laihdutuskoneen ansiosta. "Mieleni tekisi nyt saada vielä komeamman sixpackin", hän ajatteli.

      Viola oli huomannut miehensä Mikan haamun Joutsenlampien talossa, ja oli aiemminkin jo uskonut, että Mikan haamu olisi olemassa... tai niin hän ainakin ajatteli!
"Kulta, olen menestynyt työurallani. Ikävöin sinua niin paljon!" Viola sanoi Mikan haamulle.

 "Minä en, koska näen sinut nyt siinä... ja ilmielävänä!" Mika sanoi.
"Olisitpa vielä täällä, ihmisenä. Niin kuin minäkin, vaikka olenkin jo aika vanha. Mutta meillä on jo lapsenlapsia, Mika!" Viola sanoi.

"No kuules, minä en kuollut ihan omasta tahdostani. Olisit kutsunut korjaajan, niin se typerä astianpesukone ei olisi vienyt minua hengiltä!" Mika sanoi vihaisena. 
"Anteeksi, olen pahoillani", Viola sanoi. 
"Ei se mitään. Mutta tiedän, miten pääsemme jälleen yhteen", Mika sanoi.
"No miten?" Viola kysyi.
"En kerro vielä, sinun pitää selvittää se itse", Mika sanoi arveluttavasti.

Ties mitä tästä vielä seuraisi... O.o

  Ja jälleen kerran, oli Sebastian hakeutunut yliopistoon. Hänellä oli asioita jäänyt vähän kesken siellä...

Yliopistossa Sebastian tutustui erääseen laama-maskottiin. (Nimeä en enää muista, antakaa anteeksi :D)

                                     Sebastian piti kovasti tästä mystisestä tytöstä. 

                        "Olet sinä aikamoinen naistenmies, Sebastian", maskottityttö sanoi.
                        "No kiitoksia", Sebastian vastasi.

            "Tuotaa... oletko sinä sinkku vai onko sinulla joku mielitietty jo?" Sebastian kysyi.
            "Ei taida olla. Olen sinkku", tyttö vastasi.

                           Ja siinä samassa he suutelivat ensimmäisen kerran.

                     "Sebastian, sinä petit minua! Häpeäisit! Olit minun poikaystäväni, etkä hänen!" Evion Frost sanoi todella vihaisena. 
                   "Mutta... tuo äskeinen ei ollut sitä, miltä näytti! Mi-minä vannon sen!" Sebastian selitti epätoivoisena.
  "Seli seli... Senkin petturi!" Evion huusi.

                        "Ihan sama. Minä en luota itsekään täällä yliopistossa kehenkään. Etkö muista, miten tappelimme silloin ennen lähtöäni*?" Sebastian kysyi.
  *Unohdin näyttää viime osassa kuvat Sebastianin ja Evionin riidasta. Luulin, että he eivät enää olisi olleet seurustelukumppaneita. Tässä ne ovat:

                    He riitelivät muun muassa hedelmäjäädykkeestä...

                                                              Kengistä...

                                                ...sekä Evionista.


................................................................................................................................................................

 Tuloksena syntyi paha tappelu, jossa läiskittiin ja mäiskittiin ja niin edelleen. En halua kertoa, mitä Sebu sekä Evion oikein huusivat toisilleen. 

                                    Evion taisi voittaa. Sebastianille jäi pyörimään päässä...
                              "Minä taidan etsiä itselleni paremman miehen. Sellaisen, joka ei petä ikinä! Tai hetkinen... mitä jos en luottaisi kehenkään mieheen enää? Hyvästi!" Evion sanoi ja häipyi paikalta.

                 Se tilanne ei ikinä unohdu Sebastianin mielestä...

                               Sebastian mietti koko loppuillan aiemmin päivällä tapahtunutta.
                    "Miksi minä tein näin? Minä luulin että... luulin että emme olleet enää yhdessä sen riidan jälkeen", hän pohti ajatuksissaan.

Mutta hän lähetti silti toiveikkaana rakkauskirjeen sille maskottitytölle.

"Odotan pari päivää häneltä vastausta, ja jos ei pian sellaista kuulu, niin antaa olla", hän ajatteli.

             Sebastian kokeili parantaa aivojensa suorituskykyä menemällä erikoiseen laitteeseen.

Sitten hän teki tynnyriseisonnan erään kämppiksensä avulla. Hienosti menee, Sebu! xD

                   Sebastian söi aamupalaksi vohveleita, joita hän oli paistanut keittiön liedellä.

                              Mutta silloin tapahtui aavemainen menneisyyden kauhu*: liesi syttyi palamaan!
                   Lieneekö jäänyt Sebastianilta raudat päälle...
              *Katso osa 8: Elämän merkkihetkiä, osa 2.

                         Asuntolan pojat juoksivat paikalle kauhistuneina.

           "Mitä teit, Sebastian? MIKSI TÄÄLLÄ ROIHUAA TULI?" yksi asuntolan pojista huusi.
          "En minä tiedä... taisiko liesi unohtua päälle?" Sebastian totesi kauhuissaan.

                  Lopulta tulipalo saatiin hallintaan, kun yksi pojista osasi sammuttaa tulipalon.

                       Sebastianin talouden rahoilla ostettiin uusi liesi tilalle. 
            "Selvittiin tästäkin vain säikähdyksellä ja rahalla", sanoi ruskeahiuksinen poika.

Sebastian yritti toisen kerran lähettää kirjeen sille maskottitytölle, mutta vastausta ei kuulunut.

"Kuten ennustinkin, ei tämän kampuksen naisista ole kukaan minulle kelpaava", Sebastian sanoi ja naurahti.

                                 Hän päätti lopuksi vielä pitää hauskaa. Viuhahtelemalla! 
                   "Kuka on tämän käpykylän nakukunkku? No Sebu tietysti!" Sebastian huusi asuntolan käytävillä.

                                Sebastianin kämppikset huusivat vielä loppuhyvästelyjä. 
                         "Hei sitten, kaupungin casanova!" yksi kämppiksistä huusi. 
                       "Moikka vain, hah haa", Sebastian nauroi. 

                                  Kampuksen rekka tuli hakemaan häntä. Nyt olisi Sebastianin yliopistoelämä kerrottu tässä tarinassa sitten...

Joutsenlampien tarina jatkuu entiseen tapaan ensi osassa. Luvassa on (tietysti) hauskoja, dramaattisia, iloisia sekä jännittäviä juonenkäänteitä! Kiitoksia lukemisesta, toivottavasti maltatte odottaa seuraavaan osaan asti.  :)