Info
Hei kaikille lukijoille!
Nyt on vihdoin ilmestynyt uusi osa LC Joutsenlampeen, ja tämän julkaisussa kestänyt kauaa. :D Olen ehtinyt kirjoittelemaan useita blogejani (LC Risso, LC Joutsenlampi, Satujen maailma). Mutta nyt saatte nauttia käsieni tuloksista jälleen kerran. Lukuiloa!
Huomatkaa muuten, että tämä osa on jaettu kahteen puoliskoon. Seuraava osanpalanen tulee viimeistään elokuussa. Lukuiloa toisen kerran! :D
Huomatkaa muuten, että tämä osa on jaettu kahteen puoliskoon. Seuraava osanpalanen tulee viimeistään elokuussa. Lukuiloa toisen kerran! :D
Sims3Pelaaja
P.S. Yritän saada Emilian (uuden perijän) minäkertojaksi pian, ainakin osassa 24 saattaa hän olla kertojana. Tässä osassa ovat kuitenkin Johanna ja Elias kertojina. :)
Johanna kertoo:
Meille oli hankittu ikioma balettitanko. Se oli kuntoiluhuoneessa yläkerrassa. Minä harjoittelin innoissani uusia tanssiliikkeitä.
Siskoni Elisa oli kasvanut teiniksi, sillä hän oli vanhempi kuin minä. Hän soitti mielellään uutta viuluaan.
Mummi ja äiti tapasivat joitain Sunset Valleyn asukkaita pihallamme. Huomatkaa tuon harmaahiuksisen naisen vihreä ihonväri. :O
Tykkäsin kovasti kissastamme Bellasta. Se oli niin söpö. <3
Silitin sitä, ja se kehräsi tyytyväisenä.
"Olet rakas kisu, Bella. Ja olet myös kaunis", minä sanoin Bellalle.
Mummi katseli Elisan kaunista hiustyyliä.
"Mistä olet tuollaisen hiustyylin nyt saanut? Vai muistatko, kuinka autoin sinua lapsena hiusgeelin avulla?" mummi kysyi.
"No, mä kävin kampaajalla Sunset Valleyn salongissa. Ja muistan kyllä", Elisa vastasi.
Mummi päätti mennä hetkeksi rentoutumaan lepotuoliin.
Eikä kulunut kuin kolme minuuttia, ja hänen piti lähteä töihin. (Mummi oli töissä tiedealalla, yliopiston jälkeen hän sai automaattisen uraylennyksen.)
Minäkin lähdin veljeni Eetun kanssa kouluun. Vaikka koulu olikin aika rasittavaa, oli silti pakko sitä käydä. Oppivelvollisuus... ;(
Näimme, kun mummi käveli kohti kimppakyytiä.
Joku vanha mies ajoi autoa. Kyllä meillä on aikamoinen mummi, hänen elämässään on tapahtunut ties mitä, ja emme me 4. sukupolven lapsetkaan tiedä kaikkea mitä talossamme on tapahtunut...
Tuomas ja Elisa istuivat etupenkille, ja minä istuin taakse. Huomasin, että Eetu ei ollut bussissa, taisi veljeni lintsata. Aijai... Minä katselin siskoani, ja ihmettelin miksi en saanut istua hänen viereensä. Olimmehan olleet parhaat ystävät pienestä pitäen! Ja se merenneitoleikki* oli ihana kokemus...
*Katso Osa 22: Elämä muuttaa suuntaa.
Tältä näyttää kotimme tällä hetkellä. On syksy, ja haravoitavaa riittää. Mutta yksi juttu vielä koulusta: Eliaskaan ei näkynyt bussissa.
Ahaa, hän siis lintsasi... ihme kun isä antoi anteeksi. Myös Eetu lintsasi. Tosin hän kyllä hermostui hieman sitä ennen.
"Lupaa, että käyt koulua jatkossa tunnollisesti etkä lintsaa koulusta! Olen hyvin pettynyt sinuun!" isä sanoi.
"Joo joo. Mä vaan... olin hiukan väsynyt aamulla ja kaipasin unta", Elias selitti.
"Älä selitä! Nyt lupaat, mitä äsken sanoin!" isä sanoi.
"Hyvä on. Mä lupaan", Elias sanoi.
Meidän tullessa kotiin koulusta Elisa aivasti kuuluvasti. Varmaan kolme kertaa. Hänelle oli tullut selvästi flunssa... ATSUUH!!
Esa ja Elias... Kuin isä ja poika. Pojasta polvi paranee... enempää en tiedäkään näitä sanontoja.
"Elisa, oletkos saanut flunssan? Kuulin kyllä, kun aivastit varmaan kymmenen kertaa tullessasi kotiin koulusta", mummi kysyi.
"No joo, tää on nyt vaan tällanen syysflunssa", Elisa totesi.
"Kyllä se siitä sitten paranee", mummi sanoi piristäen.
Isä kävi katsomassa poikaansa. Hän oli ollut jo pari tuntia jäähyllä. Eiköhän Eetu ottanut opikseen...
"Oletko jo miettinyt tarpeeksi? Mikä olikaan käsky?" isä kysyi ankarasti.
"Etten lintsaa enää koulusta?" Eetu kysyi.
"Aivan oikein, poika. Ja jos vielä lintsaat koulusta, niin..."
"Saan kaksi kuukautta kotiarestia".
"Hyvä, Eetu. Saat tämän kerran anteeksi. Mutta muista tämä sopimus!" isä sanoi ja taputti Eetua tämän olalle sovinnon merkiksi.
Elias kertoo:
Oli tullut suuri ilta: koulun tanssiaiset! Limusiini tuli hakemaan minua, Tuomasta sekä Elisaa. Lapset eivät saaneet tulla juhliin, sillä he olivat liian pieniä.
Istuimme kaikki kolme limusiinissa jännittyneinä. Se oli oikein luksusta, istuimet olivat niin pehmeitä että melkein nukahdin...
Tanssiaisissa tapahtui paljon: tanssimme siellä, tanssiaisten kuningas ja kuningatar valittiin... tosin kukaan meistä ei ollut sellainen (siis meistä Joutsenlammista). Lisäksi tappeluja oli aika paljon, mutta minulle jäi erityinen asia mieleeni... ihastuin erääseen poikaan! Tiedän, että se on outoa, mutta niin vain kävi...
Johanna teki kiltisti läksyjä illalla, ja Eetu istui hänen vieressään.
Lopulta tulimme tanssiaisista. Olin ainakin ihan väsynyt tanssimisesta, mutta iloinen.
"Eetu, ethän sä lintsaa enää koulusta?" Johanna kysyi.
"En... ja mitä se sulle kuuluu, mitä mä teen?" Eetu suuttui.
Johanna ei vastannut mitään, sillä hän ei halunnut aloittaa riitaa.
Huudin mummia. Hän sanoi olevansa vessassa korjaamassa rikkinäistä suihkua. Minulla oli asiaa hänelle, sillä en viitsinyt kertoa sitä äidille... enkä varsinkaan isälle.
"Mummi, mulla ois yks asia kerrottavana. Älä sitten kerro tätä kenellekään", sanoin mummille hieman nolona.
"Kerro pois vain, minä pidän salaisuuden", mummi sanoi.
"Mummi, kun me oltiin siellä tanssiaisissa, niin mä tapasin erään tosi kivan pojan. Luulen, että mä oon..."
"Homo vai? Ei siinä ole mitään pahaa", mummi sanoi myönteisesti.
"No tavallaan, mutta itse asiassa mä tykkään myös tytöistä, ja haluaisin aikuisena lapsia", sanoin entistä nolompana.
"Kuules Elias. Tuollaiset asiat ovat täysin luonnollisia, jokainen on mikä on. Ja tietysti kun olet nuori, niin mielesi voi vielä muuttua. En tarkoita sitä, mitä luulet. Vaan sitä, että olet kasvamassa ja kehityt vielä. Kyllä kaikki siitä sitten selkiytyy kun kasvat aikuiseksi", mummi kertoi kuin olisi jokin ammattilainen näissä asioissa.
"Kiitos mummi, kun ymmärsit asiani. Helpotti jo nyt", sanoin huokaisten.
Perhekuva keittiöstämme. Meillä on aika aktiivinen perhe, eikö olekin? :D
"Mummi, onneksi olkoon, kun sait tutkintosi suoritettua!" sanoin juhlallisesti mummilleni.
"Kiitos vaan paljon, kultapoika Elias!" mummi kiitti.
Sisko ja sen veli katselivat toisiaan...
Äiti veisti jääveistosta. Näyttäisi ihan leijonalta...
Hauska kuva saunaillasta Joutsenlampien tapaan. xD
Mummi kokeilee meidän uutta jousiammuntasettiä... ja vielä uikkareissa. Hrr, eikö muka tunnu missään? Syksyllä mummi, haloo! :D
Kissa raapii omaa raapimispuutaan. Meillä näitä lemmikkejä riittää...
Mitäköhän meidän kodissamme vielä tulee tapahtumaan? Sitä en tiedä ainakaan minä, mutta ehkä joku muu...
P.S. Yritän saada Emilian (uuden perijän) minäkertojaksi pian, ainakin osassa 24 saattaa hän olla kertojana. Tässä osassa ovat kuitenkin Johanna ja Elias kertojina. :)
Johanna kertoo:
Meille oli hankittu ikioma balettitanko. Se oli kuntoiluhuoneessa yläkerrassa. Minä harjoittelin innoissani uusia tanssiliikkeitä.
Siskoni Elisa oli kasvanut teiniksi, sillä hän oli vanhempi kuin minä. Hän soitti mielellään uutta viuluaan.
Mummi ja äiti tapasivat joitain Sunset Valleyn asukkaita pihallamme. Huomatkaa tuon harmaahiuksisen naisen vihreä ihonväri. :O
Tykkäsin kovasti kissastamme Bellasta. Se oli niin söpö. <3
Silitin sitä, ja se kehräsi tyytyväisenä.
"Olet rakas kisu, Bella. Ja olet myös kaunis", minä sanoin Bellalle.
Mummi katseli Elisan kaunista hiustyyliä.
"Mistä olet tuollaisen hiustyylin nyt saanut? Vai muistatko, kuinka autoin sinua lapsena hiusgeelin avulla?" mummi kysyi.
"No, mä kävin kampaajalla Sunset Valleyn salongissa. Ja muistan kyllä", Elisa vastasi.
Mummi päätti mennä hetkeksi rentoutumaan lepotuoliin.
Eikä kulunut kuin kolme minuuttia, ja hänen piti lähteä töihin. (Mummi oli töissä tiedealalla, yliopiston jälkeen hän sai automaattisen uraylennyksen.)
Minäkin lähdin veljeni Eetun kanssa kouluun. Vaikka koulu olikin aika rasittavaa, oli silti pakko sitä käydä. Oppivelvollisuus... ;(
Näimme, kun mummi käveli kohti kimppakyytiä.
Joku vanha mies ajoi autoa. Kyllä meillä on aikamoinen mummi, hänen elämässään on tapahtunut ties mitä, ja emme me 4. sukupolven lapsetkaan tiedä kaikkea mitä talossamme on tapahtunut...
Tuomas ja Elisa istuivat etupenkille, ja minä istuin taakse. Huomasin, että Eetu ei ollut bussissa, taisi veljeni lintsata. Aijai... Minä katselin siskoani, ja ihmettelin miksi en saanut istua hänen viereensä. Olimmehan olleet parhaat ystävät pienestä pitäen! Ja se merenneitoleikki* oli ihana kokemus...
*Katso Osa 22: Elämä muuttaa suuntaa.
Tältä näyttää kotimme tällä hetkellä. On syksy, ja haravoitavaa riittää. Mutta yksi juttu vielä koulusta: Eliaskaan ei näkynyt bussissa.
Ahaa, hän siis lintsasi... ihme kun isä antoi anteeksi. Myös Eetu lintsasi. Tosin hän kyllä hermostui hieman sitä ennen.
"Lupaa, että käyt koulua jatkossa tunnollisesti etkä lintsaa koulusta! Olen hyvin pettynyt sinuun!" isä sanoi.
"Joo joo. Mä vaan... olin hiukan väsynyt aamulla ja kaipasin unta", Elias selitti.
"Älä selitä! Nyt lupaat, mitä äsken sanoin!" isä sanoi.
"Hyvä on. Mä lupaan", Elias sanoi.
Meidän tullessa kotiin koulusta Elisa aivasti kuuluvasti. Varmaan kolme kertaa. Hänelle oli tullut selvästi flunssa... ATSUUH!!
Esa ja Elias... Kuin isä ja poika. Pojasta polvi paranee... enempää en tiedäkään näitä sanontoja.
"Elisa, oletkos saanut flunssan? Kuulin kyllä, kun aivastit varmaan kymmenen kertaa tullessasi kotiin koulusta", mummi kysyi.
"No joo, tää on nyt vaan tällanen syysflunssa", Elisa totesi.
"Kyllä se siitä sitten paranee", mummi sanoi piristäen.
Eetu oli joutunut jäähylle, sillä isä ei katsonut sitä hyvällä. Olihan Eetu viidesluokkalainen ja lapsi, eikä varsinkaan lapsena saa lintsata koulusta. No ei teininäkään... :D
Isä kävi katsomassa poikaansa. Hän oli ollut jo pari tuntia jäähyllä. Eiköhän Eetu ottanut opikseen...
"Oletko jo miettinyt tarpeeksi? Mikä olikaan käsky?" isä kysyi ankarasti.
"Etten lintsaa enää koulusta?" Eetu kysyi.
"Aivan oikein, poika. Ja jos vielä lintsaat koulusta, niin..."
"Saan kaksi kuukautta kotiarestia".
"Hyvä, Eetu. Saat tämän kerran anteeksi. Mutta muista tämä sopimus!" isä sanoi ja taputti Eetua tämän olalle sovinnon merkiksi.
Elias kertoo:
Oli tullut suuri ilta: koulun tanssiaiset! Limusiini tuli hakemaan minua, Tuomasta sekä Elisaa. Lapset eivät saaneet tulla juhliin, sillä he olivat liian pieniä.
Istuimme kaikki kolme limusiinissa jännittyneinä. Se oli oikein luksusta, istuimet olivat niin pehmeitä että melkein nukahdin...
Tanssiaisissa tapahtui paljon: tanssimme siellä, tanssiaisten kuningas ja kuningatar valittiin... tosin kukaan meistä ei ollut sellainen (siis meistä Joutsenlammista). Lisäksi tappeluja oli aika paljon, mutta minulle jäi erityinen asia mieleeni... ihastuin erääseen poikaan! Tiedän, että se on outoa, mutta niin vain kävi...
Johanna teki kiltisti läksyjä illalla, ja Eetu istui hänen vieressään.
Lopulta tulimme tanssiaisista. Olin ainakin ihan väsynyt tanssimisesta, mutta iloinen.
"Eetu, ethän sä lintsaa enää koulusta?" Johanna kysyi.
"En... ja mitä se sulle kuuluu, mitä mä teen?" Eetu suuttui.
Johanna ei vastannut mitään, sillä hän ei halunnut aloittaa riitaa.
Huudin mummia. Hän sanoi olevansa vessassa korjaamassa rikkinäistä suihkua. Minulla oli asiaa hänelle, sillä en viitsinyt kertoa sitä äidille... enkä varsinkaan isälle.
"Mummi, mulla ois yks asia kerrottavana. Älä sitten kerro tätä kenellekään", sanoin mummille hieman nolona.
"Kerro pois vain, minä pidän salaisuuden", mummi sanoi.
Purin huuliani hetken, kunnes uskalsin kertoa asiani...
"Mummi, kun me oltiin siellä tanssiaisissa, niin mä tapasin erään tosi kivan pojan. Luulen, että mä oon..."
"Homo vai? Ei siinä ole mitään pahaa", mummi sanoi myönteisesti.
"No tavallaan, mutta itse asiassa mä tykkään myös tytöistä, ja haluaisin aikuisena lapsia", sanoin entistä nolompana.
"Kiitos mummi, kun ymmärsit asiani. Helpotti jo nyt", sanoin huokaisten.
Perhekuva keittiöstämme. Meillä on aika aktiivinen perhe, eikö olekin? :D
"Kiitos vaan paljon, kultapoika Elias!" mummi kiitti.
Äiti veisti jääveistosta. Näyttäisi ihan leijonalta...
Hauska kuva saunaillasta Joutsenlampien tapaan. xD
Mummi kokeilee meidän uutta jousiammuntasettiä... ja vielä uikkareissa. Hrr, eikö muka tunnu missään? Syksyllä mummi, haloo! :D
Kissa raapii omaa raapimispuutaan. Meillä näitä lemmikkejä riittää...
Mummi istui sohvalla ja mietti tulevaisuuttaan. Hänelle tuli yhtäkkiä omituinen olo; tapahtuisiko hänelle jotain? Voi ei...
Mitäköhän meidän kodissamme vielä tulee tapahtumaan? Sitä en tiedä ainakaan minä, mutta ehkä joku muu...
Kiitoksia lukemisesta! Seuraava osanpuolikas tulee viimeistään elokuussa. Siinä kerrotaan lisää perhe-elämästä... ja jotain dramaattistakin tapahtuu. Näkemiin! Ja muistakaa jättää kommentteja! :D
Mukava osa jälleen kerran! Toivon että pääsisin kanssa edes yhden tarinani kanssa yhtä pitkälle kun sä olet. :)
VastaaPoistaElias oli rohkea kun kertoi mummilleen noin henkilökohtaisesta asiasta (itse pidän seksuaalista suuntautumista aika henkilökohtaisena). Sanelma oli myös todella ymmärtäväinen lapsenlastaan kohtaan, mikä myös oli hienoa. Hyvän asian otit puheeksi tässä osassa! ;)
Tähkäpään uuteen osaan kommentoin huomenna. :--)
Olipas mielenkiintoinen osa :) Vaikka näissä osissa tuo juonenkulku ei ihan yhtenäinen olekaan vaan mennään asiasta toiseen useasti, niin silti tykkäsin.. Ihmeen suvaitsevainen tuo Sanelma-mummi on kun jutteli Eliaksen kanssa seksuaalisista suuntautumisista.. Kaikki mummit ja keski-ikäisetkään ei ole noiden asioiden kanssa noin suvaitsevaisia vaan useita piinaa kovat ennakkoluulot..Vaikka tiedon sanotaan usein lisäävän tuskaa, niin mun mielestä se luo myös suvaitsevaisuutta, kun on tietoinen erilaisista asioista..Eli hyvä teema tässä osassa :D Oli hauska nähdä teinejä tarinassa ja niin kuin tarinassa opetettiin, lintsaaminen koulusta on huono juttu(siitä ei kärsi kukaan muu kuin itse) :) Jatka samaan malliin vaan :)
VastaaPoista