Osa 21: Sanelma jälleen yliopistolla (1/2)

                         Info

Hei taas kaikki! Tässä tämä jälleen on, uusi osa LC Joutsenlammessa! Tästä tuli aika pitkäkin osa. Ei ihme että kestikin. Muuten, tämän osan toinen puoli ilmestyy pian, ja toisen puolen nimi on Osa 21: Sanelma jälleen yliopistolla (2/2).  Nyt on sitten mennyt yli kahdenkymmenen osan rajan, ja tietysti menee vielä monestikin rikki ennen kuin päästään 50. osaan. :) Kiitoksia ihanista kommenteista, niistä olen oppinut todella paljon ja mielipiteitä on myös mukava saada. On ihanaa, että lukijat kommentoivat, ja toivon, että kommentoisitte jatkossakin. Yritän aloittaa toistenkin blogien/osien lukemisen, jotta kaikilla on hyvä mieli. No niin, nyt on aika päästä nauttimaan itse osasta! Hauskoja lukuhetkiä! Yliopistoelämää! :-D


           

           Saavuin yliopistoalueelle. Pitkästä aikaa. Olin viimeksi nuori nainen, kun kävin täällä.

          Vuokrasin talon, koska halusin omaa rauhaa. Asuntolat olivat liian meluisia ja ahtaita, joten päätin tehdä toisin. Talo oli ihan hieno, tosin aika iso minulle.

                                   Otin matkalaukkuni ja kävelin sisälle taloon.

                          Talossa oli lukuisia eri huoneita, kuten tämä työhuone. Nojatuoli ja lamppu tekivät mahdollisista lukuhetkistä tavallista mukavamman.

                                          Ja tältä näytti ruokailuhuone. Ihan okei.

                             Minä olin mummoksi aika erikoinen, koska osasin pelata potkupalloa taitavasti. Se on hauskaa puuhaa, kunhan ei vain satuta itseään!

                      
 Päätin mennä sen jälkeen keilaamaan.  Keilarata oli violetinvärinen, sillä sitä valaisivat led- ja neon-valot.

                           Näin keilaradan vieressä kauniin naisen, jolla oli kukkia hiuksissaan. En kuitenkaan ollut hänelle kateellinen, sillä kaikki naiset ovat mielestäni yhtä kauniita.

Keilaradalla oli silloin melkein ruuhka, kun olin siellä. Näin paljon muita ihmisiä ympärilläni.

   Vähän ajan päästä kyllästyin keilailuun ja menin tutustumaan yliopiston niin sanottuun keskushalliin. Siellä oli pyörtynyt joku vampyyrinainen, enkä edes tuntenut häntä. 

  Menin ulos oman anatomialuurankoni kanssa. Tutkin sitä, koska se parantaisi mahdollisuuksia saada tutkinto tieteestä ja lääketieteestä.

Tervehdin erästä miestä kätellen. Tahdoin tutustua kaikkiin muihinkin opiskelijoihin.

Menin tiedeluokkaan, jossa oli sama vampyyrinainen joka oli aiemmin pyörtynyt aulassa. Ja se nainen taisi olla professori...

Tein tiedekokeiluja erikoisella laitteella, mikä oli samanlainen kuin kotona.

Sen jälkeen lähdin pyörällä kohti vuokra-asuntoani. En viitsinyt kutsua sitä kodiksi, koska se ilmaisu olisi väärä.

Satoi kaatamalla. En oikein tykännyt, kun melkein kastuin läpimäräksi. No, kyllä minä silti sen kestin.

Menin ensimmäiselle varsinaiselle luennolleni myöhemmin illalla. Oppitunti tuntui kestävän ikuisuuden.

Mutta kyllä minä senkin kestin. :)

                           Sitten menin tiedeyliopistoon toiselle luennolle. Luennolla oli tänään aiheena "sammakot ja niiden reidet".

Yliopistorakennuksen vieressä oli erikoinen laite, jonka olin nähnyt jo aiemmin. Se oli varmaan jonkinlainen tiedetutkinnon saaneen opiskelijan saavutus.

                  Tuskin ehdin hengähtämään, kun piti jo kiirehtiä seuraavalle ja päivän viimeiselle luennolle. Luentoja oli tänään todella paljon, ja minulle alkoi tulla melkein stressaantunut olo.

    Menin heti nukkumaan, kun tulin vuokratalolleni. Yritin saada unta edes vähäsen. Opiskeluelämä melkein tuli jo uniini, sillä näin unta loppukokeista. Uni muuttuikin painajaiseksi, ja heräsin.

             Nousin ylös ja join energiajuomaa. Tiedän, että ne eivät ole kovin terveellisiä, mutta oli vaan pakko juoda koska tarvitsin lisää energiaa.

                                   Olipa se täyttävää mehua, ajattelin mielessäni.

Seuraavana aamuna oli taas uuden luennon aika. Suuntasin yleiseen luentohalliin.

                                    Tunnin aiheena olivat tänään lohikäärmeet.

                                 Se vampyyrinainen oli taas professorina. Kumma, nehän eivät siedä auringonvaloa...

                            "Tiedättekö, mitä ovat lohikäärmeet?" professori kysyi.
                  "Ne ovat taruolentoja", eräs poika vastasi. "Ei niitä ole edes olemassa".
     "Joni, sinä et taaskaan viitannut!" professori hermostui.
Joniksi kutsuttu poika nolostui.  "Niin, Sanelma?"
Minä viittasin. "Lohikäärmeet ovat sellaisia otuksia, joita kuulemma on eniten Dragon Valley- nimisessä naapurustossa jossain kaukana täältä", selitin.
"Hyvää työtä, Sanelma! Ansaitset kymmenen pistettä ja papukaijamerkin", professori sanoi ja taputti tyytyväisenä.

      Tältä näytti Joni Saartila. Hän teki kyllä väärin, kun ei viitannut saadakseen puheenvuoron.

 

Innostuin pelaamaan kännykälläni Happy Plumbobs*-peliä. Siinä piti heittää vihreitä timantteja esteitä päin. 

 *Arvaatteko, mikä peli on oikeasti kyseessä? :D

 

                     Ja sen jälkeen pomputin värikästä palloa. Poing, poing!

                                     Opiskelin lisäksi puhelimen kautta...

                                         ...ja tietokoneella.

                                  Tältä näyttää vuokrataloni ylhäältä käsin.

Minulle tuli WhatSims-viesti, jossa luki näin:

Tuu mukaan meidän sikamahtaviin mehutynnyribileisiin. ET HALUA MISSATA NIITÄ! Ja osoite muuten on: Ylioppilaskatu 11.

P.S. Uimapuvut päälle, kiitos.

 AsuntolaLaama123

                Kyseessä taisi olla ketjuviesti, joka tuli kaikille yliopiston opiskelijoille. En tiedä oliko se pilaa, mutta tottelin kuitenkin viestin määräystä ja lähdin paikalle pyörällä. Satoi kaatamalla.

  Menin Ylioppilaskatu 11:ssa sijaitsevaan asuntolaan, ja tajusin että kyseessä ei ollutkaan pila. Tosin en sitä pahasti epäillytkään...

      Paikalla oli asuntolan omia opiskelijoita, ja useilla oli uimapuvut päällään.

           Näin tummaihoisen miehen bileissä mukana, ja hän oli mielestäni komea. Lihaksikas ainakin. Ajattelen, että hänen ihonsa on melkein suklaata, kun niin tumma on. Tai sitten on kyseessä loistava valerusketus...

    "Huoh, joko ne bileet voi alkaa", eräs tyttö sanoi ja haukotteli kyllästyneenä.
"Ne bileet on jo alkanut, mitä sä oikein selität", toinen tyttö vastasi.

Katseeni kiinnittyi siihen tummaan mieheen, ja ihmettelin että mitä oikein ajattelin. Olinko ihastunut? Voi ei...

                              Sydämeni tykytti lujaa, vaikka olinkin jo tosi vanha. En ymmärrä, miten voin rakastua jotain 50 vuotta nuorempaan mieheen.
                        "Hei", minä sanoin miehelle.
                   "Terve", mies vastasi. "Kuka olet? Mä olen Miles Worthright".
         "Minä olen Sanelma Joutsenlampi", vastasin. "Sulla on komeat vatsalihakset", lipsautin suustani.
    "Öö, kiitos kohteliaisuudesta", Miles sanoi ja hämmentyi hieman.
 "Kuinka vanha oot?" hän lisäsi.
"Noin 75, haittaako se?" vastasin ja nolostuin itsekin.
"Oho! Mutta, ei se mitään. Pidän kyllä vanhoistakin naisista", Miles sanoi.
 
                      

                                     Tuijotimme toisiamme pitkään.

                                   "Tuota noin, oletko innokas opiskelija?" kysyin, kun en keksinyt muutakaan sanottavaa.
  "No, olen mä aika innokas", Miles vastasi ja jatkoi:" Tosin noi tentit vaan väsyttää hirveesti. Mä opiskelen teknologiaa. Mitä sä opiskelet?"
        "Ai minäkö? Minä opiskelen tiedettä ja lääketiedettä", vastasin avoimesti.

                                         Sitten suutelimme äkillisesti.

       Suutelimme kaikkien läsnäolevien edessä. Se tuntui niin kielletyltä... mutta ihanalta.

                                "Tavataanko ensi lukukautenakin?" kysyin Milesilta.
                    "Mikä ettei, vaikutat mukavalta", Miles sanoi.

                                   Syleilimme toisiamme hetken.

                                   Lopulta irroittauduimme otteestamme.

                  
      Bileet alkoivat pikkuhiljaa loppua, enkä muista enää, kauanko ne kestivät.

                                   Olin aivan yksin, uimapuvussani. Minulle tuli jotenkin katuva olo äskeisestä. En tiedä, miksi...

                                     Olin hämmentynyt. Mitä oikein tein?

                       Lähdin asuntolasta hipihiljaa, enkä katsonut taaksenikaan.

                             Lähdin pyörällä kohti vuokrataloani.

                               Tulin sisään, ja seisoin olohuoneessa.

              Sanelma, olet tuhma tyttö! ajattelin mielessäni ja nauroin tekonaurua.

                          No niin. Rauhoitutaanpas nyt. Mitä äsken tapahtui?

                                 Menin makuuhuoneeseen oudon tunteen kera.

 Ehkä unohdan tämän hetkeksi, ajattelin. Mietin asiaa myöhemmin, ja jos täytyy, niin selvitän sen pois mielestä.

Nukahdin. Oli ihanaa päästä hetkeksi höyhensaarille, pois tästä maailmasta, antaa tunteiden viedä mukanaan.

 

                    Aamu valkeni kampuksella, ja oli ollut kylmä yö. Tuli halla.

                               Oli jälleen luentojen aika. Ensin tähän rakennukseen...

                                             ...ja sitten tähän.

                                 10 TUNTIA MYÖHEMMIN:

                   Ilta tulikin tänään nopeasti. Kokeet kestivät monia tunteja...

Pyöräilin kohti vuokratonttiani.

                              

                               Tontilla sain viestin Milesilta. Siinä luki näin:
                        Hei, Sanelma! Toivottavasti näemme vielä. Minulla on tosiaan toinenkin lukuvuosi vielä jäljellä, joten näemme uudestaan.
                                         <3 Miles

                    Lukaisin viestin vielä uudelleen. Huokailin. Olenko minä Amorin nuolen saanut, kun rakkaus vie miten sattuu!

                                          Lämmittelin kokon ääressä.

      Ajattelin sukulaisiani, perheenjäseniäni, entistä miestäni... Entistä miestäni? Harria? Hmm... No, mietin sitä myöhemmin, jotta ymmärrän paremmin.

                                 Menin lämpimään kylpyyn päivän päätteeksi.

Pelasin kylvyn jälkeen SimStation 3-konsolilla.

                                         Kyseessä oli online-peli.

                                      Söin nopean iltapalan: hampurilaisen.

              Sen jälkeen lukaisin pikaisesti sähköpostini ja SimBookin päivitykset.

Menin nukkumaan pitkän päivän päätteeksi. Vielä on yksi lukukausi jäljellä, ja mahdankohan saada tutkintoni suoritetuksi?

Seuraavassa osanpuolikkaassa selviää, onnistuuko Sanelma saamaan tieteen ja lääketieteen tutkintonsa. Ja lisäksi on luvassa hitusen draamaa, kun Sanelma kohtaa yhden "menneisyytensä haamuista". Kiitoksia lukemisesta! :)