Osa 26: Pulmia paratiisissa (1/2)

                 Kiitoksia taas kaikista tähänastisista kommenteista! Tämän osan julkaisussa kesti aika pitkään, mutta toivottavasti teitä ei haittaa. Osat saattavat tosiaan välillä myöhästyä, koska arki alkaa pian ja kesäloma on ohi. Lukuiloa kaikille, ei minulla tässä ole sen kummempia tiedotuksia!


                        Emilia kertoo:

 Poikani Eetu tykkäsi kovasti pitää pikkusiskoaan Katria sylissään. Hän oli melkein syötävän suloinen vauva!

                                              Ja pitihän isänkin syleillä tyttöään, Silviaa. 

                                                   "Nyt on aika mennä nukkumaan, tytteli!"

                                              "Tarkkana, varo ettet keihästä naapurin Pekkaa!"

                         Rakkaat tyttäreni, niin paljon ovat kasvaneet sitten taaperoaikojen...

                        Johanna lähtee kouluun, opiskelemaan. Tosi mielenkiintoista. Ainakin minusta...

                                 Kitty kitty, kisu kisu, Bella Bella... nukkuu nukkuu. Zzz...

                                                Mieheni nukkuu ja näkee unta - mutta mistä? 

          Minä: "Herätys, kulta! Työpäiväsi alkoi jo tunteja sitten! Nukuit pommiin."
                  Mieheni: "Joo joo, mutta minähän olen työtön."
             

                                 Tyttö oven ulkopuolella... ja oven takana piilosilla! 

                                     "Pal-pal-pal-pal-pallo! Heppa leikkii pallolla!"

Sain häälahjoja postissa. Ne olivat ihania, esimerkiksi Simimekon uudet verhot, Simttalan uusi lasimaljakko, Lady Simgan uusin albumi SIMPOP, ja niin edelleen...

 Soitin Eliakselle ja kysyin, onko hän kotona. Olisin nimittäin halunnut tulla käymään heidän luonaan. 

 Mutta koska he asuivat ihan vieressä taloamme, niin päätin mennä (ja myös Esakin) katsomaan itse. Siellä olikin Kiia Joutsenlampi, joka oli kasvanut hiljattain lapseksi. 

    "Hei, kuka sä oot? Tunnenko mä sut? Aika oudon näköinen mies oot!" Kiia sanoi hieman epäkohteliaasti.
 "No, tuota noin... olen pappasi eli isoisäsi", Esa vastasi hämmentyneenä. 
 Pitäisi nyt hyvänen aika tytön tietää, ketä hänen pappansa on! 

       "Kehtaakin puhua noin papallesi! Tunnetko sitten edes minua?" kysyin Kiialta.
       "No sä taidat olla mun mamma sitten", Kiia vastasi ja nolostui jo itsekin.

     Katselin Aislaran meikkejä ja hajuvesiä, jotka olivat lipaston päällä.
  "Hmm, ei minulla taida olla tuota Simo Bossin naisten tuoksua, eikä Simellinen huulipunaa. Kunpa mieheni ostaisi sitä minulle!" puhuin itselleni ajatuksissani.

                                                     Pillow fight! Eli tyynysota suomeksi! 

Esa päätti pestä hampaat jo nyt, tosin hieman väärässä paikassa: keittiössä oman pojan talossa.

   "Meillä oli hauskaa, vai mitä?" Kiia tiedusteli tyynysodan laadusta.
 "No, menetteli", totesin. "No tietenkin oli hauskaa!" 

         Lopulta Elias palasi kotiin asioiltaan. Hänellä oli sylissään Mikael. Mikael Joutsenlampi.  Hän oli kolmas Eliaksen ja Aislaran lapsi.

                                         Suloinen pikku vauva, eikö olekin? :P

      "Oletteko saanut taas uuden vauvan, eikä! JEE!" huusin innoissani. En nimittäin tiennytkään, että Aislara oli saanut kolmannenkin lapsen!
 "Se on poikavauva!" lisäsin onnellisena. "Vihdoinkin saitte pojan - vaikka tytötkin ovat mukavia."

 "No joo, mutta kerrankin saatiin poika! Toivottavasti siitä tulee isänsä näköinen", Elias sanoi vitsikkäästi.

                       Kiia otti lelun lelulaatikosta. Hän aikoi varmaan leikkiä Toy Storya. :D

 Katselin poikaani hetken. Samalla mieleeni tuli yksi asia; Sebastian ei ole soittanut minulle pitkään aikaan. Yhtäkkiä tajusin, että hän on kuollut jo kauan sitten. Mutta hän oli jo vanha. Lepää rauhassa, Sebastian!

                           "Olet sinä niin lutunen poika!" minä sanoin Mikaelille lässyttäen.

                                 *** 5 KUUKAUTTA MYÖHEMMIN***

                                        Aislara tuli poikansa Mikaelin kanssa kotia kohti. 

  Kuten näette, poika oli kasvanut jo taaperoksi. Aika lentää kuin siivillä, eikä sitä tällaisessa paratiisissa niin helposti huomaa...

 Minä olin pitkästä aikaa käynyt pyöräilemässä ympäri kaupunkia, ja nyt palasin kotiin. Oli kova helle, varmaan noin 33 astetta.

                                            Silvia: "Voisko joku auttaa mua?"
                           Äiti (kuulee tytön itkevän):"Totta kai, äiti on tulossa!"

                         

   Johannakin sai toimia lapsenlikkana ja hoitaa ikiomaa pikkusiskoaan, Katri Joutsenlampea.

                "Kulta, mulla olis sulle pieni ehdotus", Esa sanoi minulle iltapäivällä.
     "No mikäs se sellainen pieni ehdotus olisi?" kysyin innokkaana mutta myös epävarmana.
 "Sun pitäis päivittää tyyliäs. Älä käsitä tätä väärin, sä olet kaunis näinkin, mutta..." Esa sanoi mutta hiljeni sitten.

        "Kuule, mä ymmärrän täysin", sanoin positiivisesti, huolimatta siitä että Esa nolostui.

  Menin pukeutumispöydän luokse, ja aloitin hiustyylistä. Nykyinenkin oli ihan okei, mutta tarvitsin jotain erilaista...

                           Voilá, nyt näyttää jo hyvältä! Vielä vaatteet...

                                    Tadaa, nyt on kyllä onnistuneet vaatevalinnat! :D

                              Olenko mielestänne kaunis? Kertokaa mielipiteenne kommenteissa, kiitos! 

                                                    Hieman poseerausta kehiin...

 Päätin vielä jälkeenpäin muuttaa hiustyyliäni, sillä en kauheasti tottunut siihen erikoiseen nutturaan. Päädyin tällaiseen tukkaan.  :D

  Esa meni uimaan kauniille, kirkkaille sinisille Isla Paradison vesille... vaatteet päällään. Hän on muuten sekopää luonteeltaan!

            Hän meni myös snorklaamaan, sillä vesi oli tarpeeksi kirkasta ja aurinko paistoi vielä.

 Menin katsomaan Milli-hevosta, varmistaakseni että tällä on kaikki hyvin. Ja olihan sillä. Se oli iloinen, kun sai huomiota ja seuraa minulta.

           Esa Joutsenlampi menee joutsenen näköisellä polkuveneellä. Nokkelaa, eikö olekin?

             Ja hänen piti myös tietenkin uida hieman lopuksi - mutta tällä kertaa uimashortseilla.

                             Minun oli keskusteltava Johannan kanssa sukumme perinteistä, ja perintöasioista. Päätin siis kutsua hänet olohuoneeseemme ja jutella.
 "Johanna, sinun pitää tietää tiettyjä asioita", aloitin keskustelun luontevasti.
"Mitä asioita?" Johanna kysyi. 
"Meidän suvussamme on perinteitä, ja ne perinteet jatkuvat sukupolvelta toiselle",  selitin. 
Johanna oli edelleen ihmeissään. Hän ei vieläkään ymmärtänyt.
"Tarvitsemme suvullemme uuden perijän. Sinä jos joku olet loistava perijätär", selitin tarkemmin.

                               Johanna mietti asiaa hetken mielessään, kunnes alkoi puhumaan.

"Ai minustako sukumme uusi perijä? Saisin tämän talon omakseni ja vihdoin oman rauhan? Se olisi varmaan tosi kivaa!" Johanna sanoi. 
"Kuule, Johanna, et oikein ymmärtänyt mitä selitin", sanoin hänelle. "Tarkoitan sitä, että sinun pitäisi jatkaa myös sukua."
Johanna alkoi pikkuhiljaa ymmärtää. Hän jäi miettimään asiaa hetkeksi.

  Katsoin Johannaa päin ja nyökkäsin hänelle. Toivottavasti hän suostuisi ja hyväksyisi ehdotukseni. Ellei hän, niin sitten Elisa. Elisa oli toinen ehdokas suvumme jatkoon.

   "Jätän sinut hetkeksi rauhaan, ja kun olet valmis kertomaan vastauksesi, tule vain sanomaan minulle", totesin Johannalle.
"Hyvä on", Johanna sanoi hieman hämmentyneellä sävyllä.

                              Johanna kertoo:

 Katselin, kun kaverini teki luonnosta olohuoneessamme. Hän oli loistava piirtäjä, ja osasi piirtää hyvin esimerkiksi Simo Ankan.

 Yhtäkkiä mieleeni tuli äitini kertoma juttu, ja päätin mennä sanomaan suoraan mielipiteeni. Se ei ollut välttämättä mikään paras mahdollinen, mutta äiti käski tehdä niin.

"Luuletko, että haluaisin hankkia jotain lapsia? Vai luuletko, että jaksan huolehtia niistä? Ei minusta ole siihen hommaan!" huusin äidilleni vihaisena.

"Kuules Johanna, sinun pitää nyt kuunnella minua..." äiti sanoi, mutta en kuunnellut.

    "Vihaan sinua, vihaan koko typerää elämääni! Aina sinä ja isä olette määräilleet minua ja Elisaa, että ´tee sitä´ ja ´tee tätä´!"

   Äiti oli selvästi järkyttynyt sanoistani. Mitä minun nyt pitäisi tehdä? Pyytää anteeksi vai? Ei. En kyennyt vielä tekemään niin.

  Äidille tuli kyyneleet silmiin. Hän niin luotti ja uskoi minuun, että minä olisin sopiva perijätär sukuumme... 

  Menin itkemään mummin haudalle. Tiesin, että se helpottaisi oloani ja tuskaani sekä paineitani.

  "Voi mummi, mikä nyt neuvoksi? Olisitpa täällä vielä, tietäisit varmasti mitä minun pitää tehdä!"

  Elisa oli ollut lapsenvahtina Eliaksen kotona koko iltapäivän, sillä vanhemmat olivat olleet kaupungilla pitämässä hauskaa. Kuka tietää, haluaako Elisa ikinä omia lapsia...

 Esa oli innostunut snorklauksesta ja oli vielä illallakin merellä. Mutta hän tuli kyllä yöksi kotiin nukkumaan viereeni, onneksi!

                                                                    *******

   Seuraavana aamuna Esa opetteli lainelautailemaan. Se oli aika vaikea taito hallita, mutta kyllä sen oppisi vähitellen.

                                Esa väsähti lopuksi ja tuli veneellä rannalle. Hän tuli kotiin.

          Äiti ja isä menivät saunomaan. Isä oli tietysti vaatteet päällä, koska hän oli sekopää.

                                          Höyryä, höyryä, höyrypäät! xD

                                       "Hei, mulla on idea", isä sanoi äidille.
                            "Mikä idea se on?" äiti kysyi. 
                         "Se, että vielä yksi poikavauva olisi ihana", isä totesi.
                  "Ei kai taas! No, hyvä on", äiti myöntyi.

                                              Ja niin, rakkaus voitti taas kaiken... <3

                      Romanttinen pariskunta, jolla on jo 7 lasta. Kahdeksas saattaa tulla vielä...

      Talokuva kodistamme. Se on hieman muuttunut erinäköiseksi, etsikää uusia yksityiskohtia!

  Äidille tuli jostain syystä paha olo. Hän ajatteli, että se saattaisi johtua mahdollisesta vauvasta...

      "Annankohan anteeksi Johannalle, vai päinvastoin?" äiti pohti liittyen minun ja hänen riitaan.

                              Minä päätin mennä pyytämään anteeksi äidiltä huudostani ja raivostani.

                      "Anteeksi äiti", minä sanoin. "Olen todella pahoillani äskeisestä. Enkä minä vihaa sinua, vaan rakastan."

 "Tietenkin saat anteeksi, rakas tyttöni", äiti vastasi. "Minäkin rakastan sinua. Eikä se ollut edes pakollinen asia, vaan ehdotus."

                   Halasimme lopulta. Eetu näki, kuinka me halasimme toisiamme helpottuneina. 

    Katsoin äitiäni ja ajattelin, että olen ehkä muuttanut mieltäni. Ehkä minusta tosiaan on perijäksi...

   Katri kasvoi taaperoksi vihdoinkin. Hänellä oli kauniit, vaaleat hiukset, ihan kuin minullakin.

                                          Kuva hänestä. Söpö hän on, eikö olekin?

                         Esa kävi illalla veneilemässä. Oli selkeä ilta, ei pilven pilveäkään taivaalla.

Tällainen kiva yllätys: Esa kyllästyi pieneen ja ahtaaseen polkuveneeseen, ja päätti ostaa ison moottoriveneen. Ties mitä seikkailuja on vielä isälleni luvassa...

Kiitoksia lukemisesta! Seuraava osanpuolikas ilmestyy viimeistään tämän kuun lopussa. Muistakaa kommentoida! Näkemiin! :D