Osa 19: Joutsenlampien suuri suku

                                     Hei taas kaikki lukijat! Nyt on jälleen uuden osan aika. Tällä kertaa osa ei sisällä mitään jännittäviä tapahtumia, vaan iloisia aiheita ja kesän kunniaksi Joutsenlammet juhlivat... mutta en kerro vielä miten. Se selviää lukemalla tietenkin!


                                  

Oli kaunis kesäinen päivä, ja Sanelma heitteli Elisalle frisbeetä.

Sitten hän päätti hoitaa hieman bisnesasioita.

Sanelma nimittäin osti erään kaupungin omistaman tontin...

                            ...uimarannan. Sinne tuli uusi uima-allas, jäätötterökone sekä kokko, joka oli erityistä Joutsenlampien sukujuhlaa varten. Kokkobileet siis!

    Sanelma kutsui kaikki Joutsenlampien sukuun kuuluvat jäsenet (paitsi Jaden, hän oli eronnut jo Sebastianista :(  ), vaikka paikalla oli toki muitakin.

                          Vieraat katselivat kiinnostuneina, kun Sanelma laittoi lisää puita kokkoon.

                                Alkoi tulla ilta, mutta onneksi kaikki olivat vielä pirteitä.

                                            Sanelma tervehti veljeään, Kaarloa.
                                "Hei Kaarlo-veli, mitä kuuluu?"
                              "Ihan hyvää, kiitos vaan kysymästä. Entä sinulle?" Kaarlo kysyi samoin.
                             "Hyvää minullekin kuuluu. Kyllä tässä alkaa kuitenkin jo ikä painaa. Meillä on ollut silti aikamoisia juttuja kotipuolella, mutta en tahdo nyt pilata meidän juhlatunnelmaa", Sanelma selitti.

         "Halusin tehdä yhteisen sukujuhlan, koska ei ollut mitään muutakaan", Sanelma totesi.

                           Alina Joutsenlampi, Sebastianin tytär, oli todella kaunis nuori nainen.            

                   Sebastian alkoi jutella Sanelman kanssa.
          "Sisko, miltä tuntuu olla mummi?" hän kysyi.
         "Kivalta", Sanelma vastasi.
       "Sebu, mitä Jadelle kuuluu?"
      "En tiedä, emme ole enää yhdessä. Hän petti minut, toisen miehen kanssa. Siksi me erosimme", Sebastian selitti.
 Sanelma hämmentyi.

        "Älähän nyt, Sanelma. Ihmiset eroaa, ja sinun on vain hyväksyttävä se."
      "Mutta veli, minusta se ei ole kovin mukava asia...." Sanelma sanoi, mutta Sebastian keskeytti.
 "Ei minustakaan. Tuskin se kenenkään mielestä niin mukavalta tuntuu."

                       Emilia oli myöskin tullut juhliin, Eetu sylissään.

                      Sanelma kertoi jännittäviä tarinoita veljilleen. Ne ovat kuitenkin niin jännittäviä, etteivät ne sovi lukijoille; tätä saattaa lukea nuoremmatkin ihmiset! ;D

                 Sanelma huomasi, että kokko oli sammumassa. Niinpä hän sytytti sen uudestaan...

           ...ja tällä kertaa se oli valtavan kokoinen, sellainen kuin juhannuskokon* kuuluu olla!

               (*Jos ette tienneet, tämä osa kuvaa juuri juhannusta! Vaikka ei ole juhannus vielä niin lähellä, silti olen valmistautunut seuraavan osan myöhäiseen ilmestymiseen! ;D)

       Esa joi alkoholitonta juomaa. Vaikka olikin juhlapäivä, ei Esa halunnut tulla känniin, olihan paikalla nuorempiakin!

Alina, Sanelma ja Sebastian menivät syömään eväskorin antimia.

                         "Onko kivaa olla täällä, koko suku koolla?" Sanelma kysyi molemmilta.
                     "Joo", Alina ja Sebastian sanoivat yhdessä. 

                                                   Sitten Sanelma nousi seisomaan.

     "Sebu, saisinko ottaa sinusta DNA-näytteen tiedetutkimuksiani varten?" Sanelma kysyi häneltä.
    "No saat, kunhan se on vain turvallista", Sebastian vastasi.
    "Tietysti on", Sanelma sanoi.   

                                            Sanelma otti esiin erikoisen laitteen.

                              Se kiersi koko Sebastianin kehon läpi, päästä jalkoihin.

                             "Kiitos Sebu, olet ystävällinen. Tiede kiittää sinua", Sanelma sanoi.
                             "Kiitos kuuluu sinulle, rakas siskoni", Sebastian vastasi.

                  Sanelma ja Sebastian tuijottivat toisiaan; he muistelivat kaikkia yhteisiä lapsuuden leikkejään. Uskomatonta, että he ovat jo vanhuksia! Niin se aika vaan rientää... xD

                  Vieraat lämmittelivät mielellään kokon äärellä. Se oli niin lämmin, että sitä ympäröivä hiekka oli tullut kuumaksi.

                            Myös Joutsenlampien ainoa hevonen Milli oli tullut mukaan sukujuhliin.

     Se joi mielellään vettä rannalla sijaitsevasta merestä. Mutta miksei sitä haitannut veden korkea suolapitoisuus? ;D

                             Jäätötterökone odotti kuumuudessa voihkivia käyttäjiään. 

Mutta kappas, Emilia oli juuri sellainen! Hän teki itselleen herkullisen jäätötterön.

                                            Sitten hän istui tuoliin syömään sitä.

"Oletkos sinä Elina Joutsenlampi, veljeni tytär?" Sanelma kysyi.

"Olen. Kuinka niin?" Elina kysyi.

"Ei kun alan vain olla niin vanha, että meinaa unohtaa kuka kukin on. Sukumme on niin iso", Sanelma selitti.

                          Sanelma suostutteli Elinan suutelemaan ventovierasta miestä juhlatunnelman piristämiseksi. Yritys epäonnistui, mutta siitä ei seurannut oikeastaan mitään. xD

Sampo, Emilia, Esa ja Eetu näkyvät kuvassa. Kuvassa näkyy myös vampyyrin nopea juoksu. 

                              Esa laittoi kokkoon hieman potkua lisäämällä jotain yrttejä siihen.

          Lopulta aamu alkoi sarastaa. Kumma kyllä, miten Eetu-taapero jaksoi valvoa koko yön? :D

                                      Kaikki vieraat olivat lähteneet aamun alkaessa sarastaa.
                                             

            Kotona olivat Elisa ja Johanna ruokapöydän ääressä. He söivät limettipiirakkaa aamupalaksi.

                                                Emilia opetti Eetua puhumaan.
                                          "Sano koira", Emilia sanoi.
                                        "Koi..." Eetu sanoi, muttei osannut lausua sanaa loppuun. 
                                        R-kirjain oli vielä vaikea Eetulle. (Onko muuten teillä ollut lapsena vaikea lausua ärrää, minulle oli ainakin! :D)

                    "Äiti, olet paras tuntemani ihminen maailmassa", Tuomas sanoi Emilia-äidilleen.
                   "Oi kiitos! Sinä olet myös paras tuntemani poika... Eliaksen ja Eetun lisäksi!" Emilia vastasi.

                                                           Sanelma ruokki Eetua. 

                                             Sitten Sanelma soitti eläinkeskukselle.

                               "Hei, haluaisin ostaa teiltä kissan", Sanelma sanoi.
                               "Kumpi sukupuoli?" eläinvirkailija kysyi.
                               "Naaras", Sanelma vastasi. "Ja ai niin, nimeksi tulee vaikka Bella."

                                     Vähän ajan päästä Bella-kissa tuotiinkin uuteen kotiinsa.

                              "Oletpas sinä söpö kissa!" Sanelma sanoi ja katseli Bellaa.

                                                      Elias otti ruoaksi vihersalaattia.

                                      Hän ei huomannut takanaan olevaa kissaa, mutta pian Sanelma huusikin: 
                      "Elias, katso kuka on tullut asumaan meille! Hän ei asu mitään vuokralla, vaan on ihan ikioma, hiiriä syövä työläisemme!"

                                    Sitten Elias huomasikin kissan ja tervehti sitä.
                            "Sen nimi on Bella", Sanelma sanoi.
                          "Bella. Onpas se kaunis nimi. Ja sinä oletkin söpö kissa!" Elias totesi kissalle.

                                               Elias antoi kissalle kättään nuuhkaistavaksi.

                                                     Sitten Elias meni ulos.
                   

                                         Ulkona tuli Emilia-äiti Eliaksen luo.

                                           "Mitä asiaa äiti?" Elias kysyi.
                                           "Veljesi Tuomas vaan kertoi, että olen kuulemma maailman paras ihminen. Ja siihen minä sanoin, että te olette parhaat pojat jotka minä tiedän", Emilia sanoi.

                             Bella meni sanomalehden päälle. Se tykkäsi selvästi maata sen päällä.

                                         Tässä vielä lähikuva kissasta. Söpö, eikö olekin? <3

                                      Johanna ja Eetu leikkivät lastenhuoneessa. 

                   Sitten Johanna päätti olla mukava sisko, ja tuli leikkimään Eetun kanssa. Sellainen sanonta onkin, että "kaksin aina kaunihimpi"!

                                    Esa tervehti Milliä. Kuvassa näkyy myös uusi skootteri/mopo (mikä lie, en tiedä paljoakaan niiden eroista! ;D).

      Bella sai Joutsenlammilta lahjaksi ikioman raapimispuun, jotta hänen ei tarvitse raapia kynsillään kodin arvoesineisiin.

                                  Sanelma soitti Sebastianille.
                      "Tulisitko kylään meille? Ota myös tyttäresi mukaan", hän sanoi.
                    "Ilomielin", Sebastian vastasi.

         Elisakin tykkäsi jonkin verran hevosista, ja halusi moikata Milliä. Kuka tietää, minkälaisen hevoskuumeen Joutsenlampien tytöt saavat tulevaisuudessa... 

                               Sieltä Sebastian tulikin, Alina perässään. Elina ja Mirakin tulivat, mutta he menivät juttelemaan Emilian kanssa.

           "Halusin vain kutsua sinut siksi tänne, että haluan hieman selventää asioita", Sanelma sanoi.
             "No minkälaisista asioista on sitten kyse?" Sebastian kysyi kummastuneena.

                                  "Katsos kun, alamme molemmat jo olla vanhoja, emmekä tiedä, kuka tässä kupsahtaa ensimmäisenä. Älä ota tätä itseesi, veliseni, mutta näin ne vain ovat", Sanelma selitti.
            "Ei se mitään, tiedän itsekin. Mutta totta se on", Sebastian sanoi. "Muuten, oli tosi hauskaa siellä sukujuhlissa. Oli kivaa tulla edes yhden kerran tuollaiseen tapahtumaan."

                     "No sepä on mukava kuulla. Minä keksin koko juhlien idean", Sanelma sanoi.

                                         "Olen todella ylpeä puolestasi, Sanelma. Sinulla on ihana perhe, lapsenlapset ja uskon että Harrikin olisi sinusta ylpeä nyt", Sebastian sanoi.

           "Voi kiitos, mutta ei sinun tarvitse olla", Sanelma sanoi vaatimattomasti ja halasi veljeään.

Lopulta Sanelma irrottautui Sebastianista ja hänen mieleensä juolahti ajatus, jonka hän oli äsken veljelleen sanonut: kuka tosiaan kupsahtaa ensimmäisenä?

Kiitoksia lukemisesta! 

Toivottavasti tykkäsitte, vaikka ei ollutkaan erityisen jännittävä osa. 

                       Minulla on muuten teille uusi kysely, joka tulee tämän osan jälkeen. 
             Seuraavaan osaan, näkemiin! Osa 20 ilmestyy vielä tämän kuun puolella.     :-D

Osa 18: Johannan mysteeri 2

                  Nyt se tarinan "Johannan mysteeri" toinen osa on vihdoin täällä! Kirjoitin tämänkin osan tosi nopeasti, vaikka sen piti alun perin ilmestyä vasta kesäkuussa. Heti ensimmäisestä kuvasta alkaen selviää pikkuhiljaa, mistä on kyse. Osassa on muuten käytetty jotain sanoja, joita ei kuitenkaan ole tarkoitettu loukkaamaan ketään! Mutta pitemmittä puheitta pääsette lukemaan viimeinkin! Mukavia lukuhetkiä ja hauskaa kesää! (P.S. Kesäkuussa tulee aivan varmasti ainakin 2 tai jopa 3 uutta osaa, älkää olko huolissanne!) :-D

                                 

                                      Oudot muodostelmat tulivat Johanna Joutsenlammen käsiin ja jalkoihin. Se oli syy, miksei hän kasvanut vielä lapseksi. Vai kasvaako hän ikinä? :-O

                            Johanna meni ulos jostain syystä. Hän vaikutti jotenkin kehitysvammaiselta...

                                      Esa opetti tyttöään kävelemään...

                                              ...vaikka se ei ollut kovinkaan taitavaa.

                                      Sitten Esa-isä nosti tyttärensä maasta ylös.
                                  "Hmm... tyttöni vaikuttaa jotenkin oudolta", hän ajatteli.

                Sanelma nosti omalla vuorollaan Johannan. Hänkin huomasi Johannassa jotain outoa.

                                         Emilia-äiti kävi katsomassa tytärtään. 
      

                                        Hän laski Johannan maahan ja antoi tälle maitoa.

              Johannan polvet varsinkin olivat oudot; ne olivat kuin kengurun lonkat(älkää loukkaantuko, en tarkoita tätä pahalla. Mutta oikeasti, tämä on outo juttu! ;D).

         Sanelma kertoi havainnostaan Emilialle ja syttyi riita.
      "Miksi sinä et kertonut? Miksei kukaan kertonut minulle, että hän on erilainen?" hän raivosi.
    "Äiti, en minä voinut tietää..." Emilialta meni melkein sanat suusta. Hän ei tiennyt mitä sanoa.
                                    

          "Mitä hänelle on käynyt? Kaikki muut perheen lapsista ovat kasvaneet, paitsi Johanna."
          "Mutta sinäpä olet törkeä! Et voi puhua minulle noin, äiti", Emilia sanoi ja alkoi nyyhkyttämään.

      Sanelman ilme ei hellittänyt. Ikävä riitely aiheutti päivähoitoon jääneelle tyttötaaperolle itkun.

                                       Lopulta Sanelma hellitti ikävän katseensa Emiliaan. 
                                   "Anteeksi, Emilia. En tahtonut loukata tunteitasi. Katsos kun, olen itse huolissani Johannasta - ja hänen tulevaisuudestaan. Joutsenlampien tulevista lapsista yleensäkin." 
                          "Ei se mitään, äiti. Olemme kokeneet kaikki kovia asioita tässä talossa; Harri-isän kuoleman, Roosa-siskon kuoleman. Mutta tahdon, että Johanna tutkitaan. Tässä asiassa taitaa nyt olla jotain mätää, eihän hänellä ilmennyt vauvanakaan mitään erikoista", Emilia selitti ja kyynel valui hänen poskelleen.

                                             "Minä tiedän sen, tyttöni", Sanelma vastasi ja sai Emilian hymyilemään. Tosin pikkutyttö lattialla ei vieläkään lopettanut itkemistä.

                                          "Meidän pitää katsella tässä vielä ainakin yhden päivän, miten asia etenee. Jos olemme varmoja siitä, niin voimme viedä hänet lastenlääkärille", Emilia sanoi kuin olisi tietänyt paljonkin erityislapsista.

                                     Esa otti Johannan syliinsä. Hän ihmetteli edelleen tämän outoja kehomuodostelmia.

                                      Sitten hän laski tytön kehtoon ja antoi suukon poskelle. 
                           "Isi rakastaa sua, tuli mitä tuli", Esa sanoi pehmeällä äänellä.

                                          Sitten hän meni syömään vihersalaattia.

  "Äiti, tiedätkö sinä missä on lähin lasten poliklinikka?" Emilia kysyi muka tietämättömällä sävyllä.

                                    "Pidät sä mua jonain tyhmänä mammana, vai? Nyt on kimmalla vähän veret kiehunut yli ämpäreiden", Sanelma sanoi vitsailevasti. 
           
          Mutta minusta heidän ei pitäisi vitsailla tällaisesta vakavasta aiheesta...

                   Sanelma kävi katsomassa Johannaa. Tämä oli jotenkin siirtynyt lattialle kehdosta.

    "Hei, tyttöseni! Sinä et mene nyt sinne, tulet minun mukaani!" Sanelma huusi Johannan perään.

                                          Sitten hän saikin tytön syliinsä.

                        Oli aika mennä lastenlääkärin vastaanotolle Sunset Valleyn sairaalaan.

                                         Naispuolinen lääkäri tuli vastaanottohuoneeseen. 

                                     Hän tutki luurankoa odottaessaan pienen potilaan saapuvan.

                                         Johanna katsoi kieroon. Hän oli todellakin outo!

        Johanna laskettiin maahan, ja samalla hurjan näköinen mies tuijotti tietokoneen takaa häntä.

                                      "Lastenlääkäri Jaana Karhunen, hyvää iltaa."
                                       "Hei, olen Sanelma Joutsenlampi. Tämä asia koskee juuri tuota tyttöä, Johanna Joutsenlampea. Hän on minun tyttäreni lapsi."
                               

                "Olemme viime aikoina huomanneet, että hänen ulkonäössään on tullut muutoksia. Hän näyttää aivan kuin olisi kehitysvammainen. Voitteko kertoa, mistä tässä on kyse?" Sanelma selitti huolestuneena.

               "No minkälaisia muutoksia häneen on tullut?" lääkäri kysyi vakavana mutta rauhallisesti.

        "Esimerkiksi polvet ovat paisuneet, kyynärpäät venyneet, silmät kieroutuneet... jotain tämän kaltaista kai", Sanelma selitti mahdollisimman tarkasti.

                                               Syntyi hetken hiljaisuus. Sitten lääkäri alkoi puhua.

            "Hmm... kyseessä taitaa olla lapsoudius mysterious eli mysteerinen lapsitauti" lääkäri totesi. "Taudin oireina ovat muun muassa hajamielisyys, polvien ja kyynärpäiden pullotus, vaatteiden paisuminen, tuijotuskohtaukset ja niin pois päin".
             "Voidaanko tautia parantaa mitenkään?" Sanelma kysyi.

                "Tautiin ei ole olemassa juurikaan mitään hoitoa. Kuitenkin voi olla, että tämä tauti paranee hetkenä minä hyvänsä itsestään. Tai sitten se ei parane koskaan ja lapsenlapsenne kuolee", lääkäri sanoi ja tuntui hieman liioittelevan.

      Äskettäin tietokoneella istunut mies alkoi raapimaan tuolia. Hänellä oli terävät kynnet. Kyseessä taisi olla ihmissusi.

                                                  
Johanna tuijotti vain pöytää aikuisten höpistessä hänelle outoja asioita ja omituisen miehen kynsiessä valkoista tuolia.

                                            Sitten hän lähti käppäilemään omille teilleen.

                                  "Uskotko sinä, että Johanna selviää?" Sanelma kysyi.
 

                 "Tuota noin... paranemismahdollisuus on viisikymmentä prosenttia", lääkäri sanoi.
                 "Huh. Onneksi on edes noinkin suuri prosenttimäärä. Kiitos avustasi, Jaana!" Sanelma huokaisi ja kiitti.
                     "Eipä mitään".

                      "Tule Johanna, lähdetään kotiin. Äitisi on huolissaan sinusta", Sanelma sanoi.

                                  Mutta sitten tapahtui jotain... 

                                        Johanna parantui ja kasvoi lapseksi!

                                          Silloin Emilia tuli paikalle. 
                               "Mitä täällä tapahtuu? Missä Johanna on?" hän kysyi.
                          "Johanna on takanasi, mitä parhaimmassa kunnossa!" lääkäri vastasi.

             "Johanna... Olet... olet lapsi nyt. Luojan kiitos selvisit tästä kaikesta!" Emilia oli lähes sanaton. "Pystytköhän puhumaan edes..."

                                      "Pystyhän minä. Kaikki on hyvin, äiti", Johanna vastasi ja Emilia halasi tätä ( halaamista ei näy kuvassa :D).
                           

                                   Kotipuolella Esa harjasi Milli-hevosta. Siitä kasvaisi vielä upea tamma.

Ja kotiin päästyään Johanna meni heti nukkumaan. Mitenköhän isä reagoisi, kun näkee tyttärensä terveenä ja normaalina taas?

Kiitoksia taas lukemisesta! Muistakaahan laittaa kommenttia, se olisi aina mukavaa. Ja äänestys on edelleen käynnissä, se ei lopu ennen kuin tulee ratkaiseva määrä ääniä tietylle osalle. Seuraava osa tulee kesäkuussa, silloin on jälleen (toivottavasti) värikkäitä ja jänniä tapahtumia Joutsenlammilla luvassa. Näkemisiin! :D