Osa 9: Elämän merkkihetkiä 2

Jatkoa viime osasta...

Sanelma ja Harri tulivat yliopistoon, ja nyt heillä on paljon koettavaa. (Tarina on keskittynyt enemmän Sanelman touhuihin, yritän jatkossa kertoa enemmän myös muista hahmoista.)

He saapuivat viimeinkin yliopistoon. Sanelma oli Harriakin jännittyneempi tulevasta kouluelämästä.

                   
        Tältä näytti heidän asuntolansa. Se oli ihan mukavalla paikalla, sijaitsi lähellä erilaisia   koulurakennuksia.

                                             Sanelma opiskeli taulutietokoneellansa. Se oli kätevä, sillä hän pystyi tarkistamaan Simbookin päivitykset, Simsterin jne. Lisäksi Sanelma oli saanut älypuhelimen, joka olisi hyvä opiskeluväline- ja myös hupilaite! :D

                                                   Sitten hän otti limsaa automaatista. "Toivottavasti professori ei tule sanomaan ´JAA JAA, VAI JUODAAN SITÄ TÄÄLLÄ EEÄSSÄÄ´, tai jotain sellaista" hän tuumasi.

                                                  Hän meni ensimmäiselle luennolleen. Sanelma oli todella innoissaan odottaessaan oppitunnin alkua. (Tosin hän näytti kyllä hieman uupuneelta, olihan hänellä ollut pitkä päivä)

      Sanelma opiskeli uuden älypuhelimensa kautta. Se oli kätevä apuväline opiskelussa.

                                  Sanelma kokeili mennä puhumaan puhujankorokkeelle. "Huomenta lapsukaiset, oletteko valmiita hauskanpitoon?" hän puhui mikrofoniin. "Kuka toi nyt luulee olevansa", eräs keijumies supisi tytön ja toisen pojan kanssa.

                                            Sitten hän teki jotain kaavioita tauluun.

        "Tämä anktoriteettinen kaavioni kuvastaa elämän singulariteettiarvoa" hän selitti saadessaan kaavion valmiiksi.

                                Sitten hän pauhasi megafonilla. "Nouskaa lapseni, älkää pelätkö mitään muuta, paitsi MINUA! AARGH."  ( Aika megameluisaa kuultavaa xD )

                                         Yliopiston maskotti vieraili luentosalissa. Laamapukuun oli pukeutunut joku silmälasipäinen poika.

                              Sitten Sanelma päätti opiskella ihmisen anatomiaa luurangosta.           

                      Sanelma aloitti katutaidekokeilut. Oli jännittävää kokeilla uusia asioita.

                                       " Kas, nyt se on valmis. Aika hieno, paitsi että..."

                       "...pyyhitään pois, koska joku voi suuttua seinille maalaamisesta".  xD

                                             Kluk kluk kluk- mehutynnyri <3.

                           "Ah, tämä on parhainta ikinä juomaani mehua" Sanelma totesi.

                                                Ruoaksi oli tänään vihersalaattia.

                                            Sanelma pelasi Multitäppäri 6000:lla.

                           

  "Kuka on kampuksen komein kundi? No Harri Joutsenlampi tietysti!" Sanelma sanoi romanttisesti megafonilla Harrille.  "Oi kiitos kulta, mutta älä toitota siinä kaikkien kuullen - ja vielä puolialasti!" Harri vastasi nolona ja hiljaa.

                               

            Nyt oli jälleen kerran uuden luennon aika. Sanelma teki ahkerasti- mutta hieman vastahakoisesti muistiinpanoja.

                                             Tällainen oli tämän päivän luennoitsija. 

                          Sanelma nukahti hetkeksi, koska oli niin tylsä aihe: Laamojen oikeudet. Mutta sitten Sanelma heräsi....

"Okei. Tämän kysymyksen te kaikki varmasti tiedätte. Mikä on yliopiston maskotti?" professori kysyi. "Laama" Sanelma vastasi. "Hienoa Sanelma, olit ensimmäinen joka vastasi kysymykseeni" professori sanoi.

                                          "Voi, kunpa yliopisto olisi innostavampi" Sanelma pohti. "Täällä on niin tylsää opiskella. Ei oikein kiinnosta. Ai niin- mutta mieheni ja perheeni olisivat minusta ylpeitä, jos  saisin suoritettua tutkinnon tieteestä ja lääketieteestä".

                                               Ja tällainen ruuhka oli luentosalin ulkopuolella...

                                                       Sanelma juoksi kohti asuntolaansa.

                                           Harri opiskeli liiketaloutta (vai mikä bisnes olikaan), ja harjoitteli eräällä bisnespaketilla tekemään loistavia liikeideoita. Aikamoiset kaavat :D.

        Sanelma oli hieman tietokonenörtti, sillä hän pelasi SimCityä. (Hyvä peli oikeasti, minulla on se :D)

                        Sillä aikaa Harri oli luennolla. Luennolla aiheena oli tänään laiskamadot.

                           
               "Ja niitä laiskamatojahan on joka paikassa. Koulussa, kodissa, töissä... haloo?"

                                              Lähes kaikki nukkuivat luokassa. xD

       Sanelma halusi  näyttää hyvältä jopa yliopistossakin. Siksi hän käytti juoksumattoa.

                             Sanelma näytti oikein upealta kuntoilunsa jälkeen. <3

                               Sitten hän heitti kokkoon jotain ainetta, ja se roihusi upean sinisenä.

                                            "Vautsi, tuo oli sikaupeeta" Sanelma huusi.

                              Lopulta hän tuli todella väsyneeksi. "En voi mennä vielä nukkumaan, koska on niin paljon nähtävää ja koettavaa" hän tuumasi. 

                                         Mutta sitten hän sai ajatuksen...

               Yliopiston kampuksella oli pieni kahvila, johon Sanelma päätti mennä tutustumaan.

                                 "Anteeksi, saisinko jotain juotavaa?" Sanelma kysyi kohteliaasti mutta hieman väsyneesti. "Hyvä on, mutta mitä saisi olla?" baarimikko kysyi. 
 "Jotain vaan, anna mitä tahansa". 
 "Okei, no täältä tulee ´MegaSuperHyperSuperExtraMojitoPommi´" baarimikko sanoi.
"Pienempikin nimi olisi riittänyt, kuten ´Baristas Special´" Sanelma sanoi hieman hämmentyneenä.   xD

                   Lopulta juoma oli valmis. "Tässä juomanne, neitiseni" baarimikko sanoi.
                 "Kiitos" Sanelma sanoi nopeasti jotta pääsi käsiksi juomaan.

                           "Ah, tämäpä on virkistävän hyvää", Sanelma sanoi ja piristyi hieman.

                                        "Saisinko vielä mokkapalaa? Tuo juomanne oli oikein hyvää" Sanelma kysyi iloisena baarimikolta. "Kyllä, neiti" hän sanoi.
 "Ööh, voit kutsua minua ihan Sanelmaksi vain, tuo neiti-sana ei kuulosta niin kivalta" Sanelma sanoi.

                                Sanelma otti koko ajan mokkapaloja lisää...

                                                                  ...ja lisää.  

                               Lopulta Sanelma oli kylläinen, mutta sitten hänelle tuli paha olo.

                                         Sanelma juoksi vessaan oksentamaan.

                                   "Bhyääh, mistä minulle tuli näin paha olo? Johtuiko se siitä juomasta vai niistä mokkapaloista?" Sanelma ryki hikisenä.

                        Myöhemmin Sanelma meni erääseen nörttien sarjakuvapaikkaan. Sen nimi oli "Simon Sarjis". 

                                     "Yksi Siku Ankan sarjakuvakirja" Sanelma pyysi myyjältä.

                                    Juuri kun hän oli ostanut kirjan, joku tyttö oli nukahtanut lattialle. Monet tuijottivat sitä (oikeastaan kaikki!).

           "Oi että tämä Siku Ankka on hauska! Paljon hauskoja kommelluksia!" Sanelma sanoi. 

                                    Kampuksella oli tämmöinen erikoinen laite.

Sitä ohjasivat jotkut opiskelijat. (Olisikohan siinä syksyllä ilmestyvässä tulevaisuuslisäosassa jotain tämäntyyppistä? :D)

         Sanelma meni tällaiseen laitteeseen asuntolassa. Sinne oli vastikään ostettu erikoinen aivolaite.

                                       Oi voi, kärvennyitkö, Sanelma? xD

                                      

                     Sanelma oli Simbookissa. Sieltä löytyi kaikki kaverit ynnä muut julkkikset.

                            
            Mutta sitten tapahtui jotain järkyttävää...

                     Asuntolan keittiössä riehui tulipalo. Lieneekö joku jättänyt lieden päälle...

                          Sanelma oli kauhuissaan. "Voi ei, tilatkaa palokunta! HETI PAIKALLA!"

                    Ja onneksi, palomies tuli paikalle. Hän sai lopulta tulipalon hallintaan. 
                  "Olkaa sitten vastaisuudessa varovaisempia. Joku teistä olisi voinut kuolla! Siinä loppuisi sekä elämä että yliopistoelämä" palomies saarnasi. "Joo joo, ymmärretään" Sanelman vierellä ollut tyttö sanoi.
                                     

                                   Sanelma pelasi yömyöhään ulkosalla hauskaa peliä.

                    Asuntolassa kerrottiin jännittävää kummitustarinaa. "Ja sitten se haamu katosi, eikä sitä vauvaa näkynyt enää sinä yönä lastenhuoneessa" opiskelijatyttö kertoi. 

                      Sanelma oli oikea puhelinaddikti, kun noin paljon puhelimessa roikkui.  xD

Lopulta Sanelma valmistui yliopistosta (Harri kanssa, ei näy kuvassa), ja pukeutui ihanaan hameeseen.

                             Hän meni nukkumaan. Huomenna hän ja Harri palaisivat taas kotiin... 

                       Seuraavassa osassa jatketaan Joutsenlampien kotipuolella, toivottavasti maltatte odottaa siihen asti :) . Kiitoksia ihanista kommenteista ja lukemisesta!

             P.S. kerron yhden spoilerin:Sebastian menee yliopistoon ensimmäisen kerran, vaikka en näytä sitä teille. Näette hänet yliopistossa vasta toisena lukuvuotena :D.


                 

Osa 8: Elämän merkkihetkiä 1

Sebastian tutki muurahaispesää.

"Mitenköhän nuo murkut pääsivät tuonne syvälle", hän pohti.

Sanelma tuli raskaaksi.

"Olen jälleen kerran saamassa pienokaisen... miksei kaksikin" hän totesi iloisena.

Sanelma harjoitteli pallojen heittoa koriin.

"Tämäpä on lystiä, pitäisi varmaan useamminkin kokeilla tätä".

                                      Sanelma laski pienen Emilian maahan - mutta miksi?

                                                  Koska hän kasvoi taaperoksi. :)
                            "Oi, meidän pieni Emilia sen kuin kasvaa vaan" Sanelma sanoi huokaisten.

                "Sisko, meidän kotimme on välillä ihan täynnä roskia. Miksei meillä kierrätetä?" Kaarlo kysyi siskoltaan. 
                    "No siksi, koska kierrättäminen on kallista" Sanelma väitti.
                    "Eihän ole! Etkö ole lukenut kierrättämisestä ja kaatopaikoista?" Kaarlo puhui asiaa. 
           "Ööh... no en. Muuten, siskosi on raskaana.."
                 "ONNEKSI OLKOON SANELMA!" Kaarlo huusi innoissaan.
                "Shh... rauhoitu. Vauva saattaa kuulla mahassa" Sanelma kuiskasi.
                

                             "Te olette ihan äitinne näköisiä, pojat" Viola sanoi lempeästi pojilleen.
                       "No... ainakin on sama hiusten väri" Sebastian sanoi.
                        "Äidin pikku poika menee muille maille..." Kaarlo rupesi laulamaan.

Tässä on lähikuva äidistä ja tyttärestä <3.

                                      "Tiedätkös Kaarlo, miten vauvoja kuuluu ruokkia?" Sanelma kysyi.
                                  "Tuttipullolla tietysti" Kaarlo vastasi.
                                 "Niin, mutta millä juomalla?" 
                                  "No eeässällä varmaan" Kaarlo hihkaisi.  
                                  "Väärin. Nautakasvin luontaismaidolla" Sanelma naurahti. 

                                    "No tiedätkö sitten, mitä pikkulapsille luetaan?" Sanelma kysyi.
                                   "Persikka-Peteä taikka Simlock Holmesia" Kaarlo sanoi.
                                    "Väärin taas! Johannan katoamista tietysti" Sanelma korosti.

               Oli luminen talviyö Sunset Valleyssa. Jääpuikkojakin kasaantui katon reunuksille.

       "Hohhoijaa... oliskohan aika käydä nukkumaan" Kaarlo tuumasi ja meni nukkumaan. Oli jo kovin myöhä.

                      Viola oli ystävystynyt Harrin kanssa, ja he leikkivät parhaillaan tyynysotaa.
                       Höyhenet sen kun pöllysivät vaan! :D

                                   "Kuules Harri, oletko kiinnostunut mistään urheilusta?"
                                   "Tuotaa... en oikeastaan."
                                  "No oletkos sitten tehnyt mitään liikunnallista työtä ikinä?"
                                  "Öö... olen aina ollut lapsenvahti" Harri sanoi.
                                 "Ei se haittaa. Päätä ihan itse mistä tykkäät" Viola sanoi rohkaisevasti.

            "Mutta ensin...  minä olen kukkulan kuningatar!" Viola huusi ja molemmat repesivät nauramaan. xD

                            Ja sitten, Sanelmalle tuli yhtäkkiä hätä...

                             
                "Apua! Minut pitää viedä sairaalaan! Vauva syntyy! NYT HETI!" hän huusi.                 

                                        Sanelma kahlasi lumista reittiä pitkin taksille.

Mediheli! Poliisi! Ambulanssi! Vauva syntyy! xD (hahhaa)

                    Lopulta he olivat päässeet sairaalaan. Sanelma kiidätettiin synnytysosastolle.

               Pian olikin Joutsenlampien perheessä kaksi uutta, pientä perheenjäsentä: Matias ja Roosa Joutsenlampi. Emiliasta tulisi nyt isosisko! :)

        Harri piti poikaansa Matiasta sylissään. "Toivottavasti sinusta tulee isäsi näköinen", hän tuumasi.

                                                        Sanelma ruokki Emiliaa.

                "Täältä tulee iso koura Emilian kainaloon!" Sanelma sanoi Emilian nauraessa.
                 "Kuti kuti" Emilia sanoi. Hän oli jo oppinut hieman puhumaan.

                   Mikan hautakivi oli ihan lumessa, samoin sitä ympäröivät kukatkin. R.I.P. ;(

                               

                                         Juuri kun Viola laski Roosan kehtoon, alkoi tapahtua....

                                                 Harri ja Sebu hurrasivat takana.

                                              Vielä näkyi kimalteita ja hohtoa....

      Lopulta Viola tuli vanhukseksi. " Nyt ainakin voin viettää leppoisia eläkepäiviä ja katsella lapsenlapsieni kasvua" hän totesi.

        Samalla ulkona näkyi jälleen kerran Mikan haamu. Olikohan sillä jotain mielessään? (se selviää tulevassa osassa :D)

                              Yliopiston maskotti tuli käymään Joutsenlampien kotitontilla.                                     

                         "Äiti, oletko jo vanhaksi tullut?" Sanelma kysyi hieman ihmetellen.
                        "Voi kulta, olenhan minä" Viola sanoi lempeästi. "Mutta eipä se minua haittaa".
                        "No ei se tietenkään ketään haittaa" Sanelma vahvisti.
                          

                                     "Äiti, minulla on vieläkin ikävä isää" Sanelma kertoi.
                                    "Niin minullakin" Viola vastasi. "Kunpa Mika olisi vielä täällä, näkemässä kuinka sinulla on lapsia ja rakastava mies."    
                                      

                                              "Harri, pidätkö nalleista?" Sebastian kysyi.
                                              "No kuules, en ole tullut ajatelleeksi sellaista" Harri sanoi.
                                              "Tiedätkö muuten sellaisen nallekarhun, jolla on kaverinaan tiikeri ja kani ja pieni possu?" Sebastian kysyi taas.
                                "En."
                                "Ai jaa, mutta kuulin vain kerran yhdeltä kaveriltani, että eläisimme jossakin tietokonesimulaatiossa, minkä nimi on The Sims 3" Sebastian totesi.
                               "Tuota en kyllä usko!" Harri huudahti.
                                
                        Jääköön tämäkin mysteeri arvoitukseksi...

                                              "Äiti, onko tuo Matias sinun mielestä mukava?"
                                              "On tietysti, miten niin?" 
                                             "No kun itsekin tuota..."
                                           "Haluaisit lapsia, vai?"
                                           "Ei, kun..." Sebastian punastui.

                                         Sanelma oli kuullut juoruja, että SimCityn uusi yliopisto oli avattu erääseen kaupunkiin. Hän aikoi sitten ilmoittautua sinne.

                                            Sanelma lähti Harri mukanaan yliopistoon.

          "Heippa sitten! Pitäkää hauskaa- mutta opiskelkaa myös!" Viola huusi heidän peräänsä.

                            Kampusrekka tuli hakemaan heitä. Nyt tulisi paljon uusia haasteita...

                                 Elämän merkkihetkiä, osa 2 tulee pian! Siinä kerrotaan yliopistoelämästä, kommelluksista ja muusta. (Ei jäänyt aikaa kirjoittaa heti kaikkea yhteen, joten halkaisin tarinan kahteen osaan)          
                     Laittakaa kommenttia, olisi kivaa saada palautetta.
                      
                      Pieni kysely:     
            Mitä haluaisitte LC Joutsenlampien tuleviin osiin:
        A. Enemmän rakkautta
        B. Enemmän draamaa
        C. Enemmän jännitystä vaiko
        D. Enemmän juonellisia tilanteita?