Osa 39: Romanssin ainekset

Moi kaikki! :)
Pitkästä aikaa olen julkaissut uuden osan LC Joutsenlampeen, ja Oonan seikkailut yliopistolla jatkuvat. Toivottavasti pidätte osasta :)
Lukuiloa kaikille toivottaa Sims3Pelaaja!

Heräsin melko aikaisin aamulla. Olin kuitenkin tarpeeksi pirteä aloittamaan ensimmäisen varsinaisen päiväni yliopistolla.

Juoksin yhtäkkiä vessaan oksentamaan. Ajattelin, että pahoinvointini johtui varmaan jännittämisestä.

Lähdin kahvilaan pyörällä. Tosin oli erittäin huono sää, sillä satoi rakeita. Ai että kun sattui! 

Minulla oli kylmä olo, mutta onneksi kahvilassa oli lämmintä.

"Yksi kakunpala, kiitos", sanoin kahvilan työntekijälle.

"Selvä", hän vastasi.

Söin kelpo kakkua samalla, kun päässäni pyöri miljoonia ajatuksia. 

"Miksi äitini piti kuolla niin äkkiä?" 

"Miksi sitä murhaajaa ei olla löydetty vieläkään?"

Otin vielä kupin kuumaa kahvia, jotta varmasti jaksaisin olla aktiivinen alkavalla luennolla.

Valmistauduin alkavaan luentoon lukemalla uutta oppikirjaani. Sen nimi oli "Simologian perusteet, osa 1: Näin löydät sisäisen laamasi".

"Mistä tunnistatte sisäisen laamanne? Arvauksia? Tietääkö kukaan?" opettaja yrittti kysyä, mutta...

Zzzzzzz....

"NYT JOKA IIKKA OSALLISTUU TÄHÄN LUENTOON, HERÄTYS KAIKKI!" opettaja huusi hermostuneena.
Heräsin pikku torkuiltani, mutta halusin lähinnä ihailla luentovihkooni piirtämääni perhosta.

Luennon päätyttyä pääsimme takaisin asuntolaan.

"Tykkäätkö säkin maaseudusta?" Elias kysyi minulta.

"No totta kai. Miten niin?" ihmettelin hieman, miksi Elias kysyi minulle niin kotoisasta asiasta.
"Ei kun halusin vaan tietää", Elias totesi epäilyttävän kuuloisena.
En tiedä miksi, mutta minulle oli aina tullut jotenkin uhkaava olo Elias Parkkisesta.
"Jokin tässä nyt mättää", ajattelin mielessäni.

"Moi taas", sanoin Karrille.
"Moi, miten menee?" Karri kysyi.
"Ihan hyvin, entäs sinulla?" sanoin hiljaisella äänellä.

"No eipä mitään erityistä, en vaan jaksaisi lukea seuraavaan kokeeseen 24/7", Karri sanoi huokaisten.

"Hei mulla on sulle ehdotus!" sanoin Karrille. "Mitä jos mennään huomenna kahvilaan juttelemaan leppoisasti?"

"No se olisi mahtavaa! Ehdottomasti!" Karri sanoi nyt hieman pirteämmällä äänellä.

Aloimme siitä hetkestä lähtien tuntemaan ystävyyttäkin vahvempaa tunnetta toisiamme kohtaan. Mutta olisiko se mitä molemmat haluaisivat juuri nyt? Vai pitäisikö meidän vain keskittyä opiskeluun?

"Tavataan siis huomenna siellä kahvilassa", sanoin hymyillen.
"Juu, hyvää yötä, Oona! Älä murehdi liikoja!" Karri sanoi rennosti.

Seuraavana aamuna kello 11:35 saavuin pyörällä kahvilan eteen. Odotin Karria innoissani.

Ennen kuin ehdin sanoa "pyhä laama", hän saapui paikalle päivänvarjo kädessään.Miten tyylikäs paikalle ilmaantuminen.

"Sä olet aivan mahtava tyyppi, Karri! Sori mutta minun oli pakko sanoa noin!" sanoin innostuneesti.

"Oi kiitos Oona! Anteeksi kun olen näin hikinen, kävin äsken kuntosalilla, lupaan etten haise jatkoissa treffeillä", Karri sanoi nauraen.
"Voi ei se mitään, haisen joskus itsekin", sanoin ja purskahdin itsekin kovaan nauruun.

Illan tullen, kun olin lähtenyt kahvilasta ja päässyt luennoilta, palasin asuntolaan märkänä. Onneksi reppuni oli sateenkestävä, eivätkä oppikirjat kastuneet.

Päätin maalata jotain voimakkaan inspiraation tunteen seurauksena, mutta maalaus jäi kesken koska minua alkoi väsyttää pitkän päivän jälkeen.

Seuraavana päivänä oli kuvataiteen luento, ja menimme piirtämään luonnoksia ruohikolle. Se oli varsin mielenkiintoinen kokemus.

"Anteeksi kun olen näin märkä, Karri", sanoin hänelle kun suutelimme ensimmäistä kertaa. Se oli äärimmäisen romanttinen hetki.

"Ollaan yhdessä, vai mitä? Se on meille molemmille tärkeä asia", sanoin rohkeasti hänelle.

"Ollaan".

Tarkistin SimEdun viestit. Oli tullut viesti kuvataiteen opettajalta. Pian on koepäivä luvassa.

Menin kampuksen puistoon. Näin vain, kun eräs mies lähestyi minua. Sitten olin tajuttomana maassa.

Miksi Oonalta meni taju? Selviääkö hän? Kaikki selviää pian!

EKSTRAKUVA: