Osa 31: Kohti tulevaa

Hei taas kaikille! Tämä osa valmistui melko nopeasti, ja minulla on osaan 35 asti kaikki kuvat valmiina. Eli toisin sanoin olen aikainen lintu joka madon nappaa! :D

Lukuiloa kaikille toivoo Sims3Pelaaja!

Johanna kertoo:

Olimme Matin kanssa päättäneet perustaa maatilan. Siksipä ostimme itsellemme lehmiä, koska meillä oli tarpeeksi rahaa. Meillä oli myös kanoja. Äiti oli nimittäin antanut meille niin sanottua häärahaa aikaisemmin, ja rahaa oli jäänytkin vielä.

Ruokin yhtä kolmesta lehmästä herkullisella salaatilla. Lehmä tuntui pitävän siitä kovasti.

Meidän talomme on kyllä muuttunut huomattavasti sen jälkeen, kun muutimme Isla Paradisoon. Se johtuu varmaan siitä, että talon rakentaminen oli pahasti kesken. Nyt se on lähes valmis; kolmas kerros on edelleen rakentamatta. Ehkä sekin rakennetaan vielä joskus valmiiksi, mutta ei voida tehdä niin jollei meillä ole varaa.

Minä päätin ryhtyä bisnesnaiseksi ja ostin hotellinrämän Isla Paradisosta! Tiedän, että se näyttää rumalta, mutta silti se on minun ikioma hotelli! 

Tässä on vielä keskeneräinen kauppa, jossa myyn kaikenlaista tavaraa hotellivierailijoille. Tuo ovi ei ole välttämättä pysyvä, sillä siinä ei lue kaupan aukioloaikoja.

Käytin kaupassa olevaa lelunrakennuskonetta, joka oli todella helppo ja kätevä esine. Ohjelmoin koneen tekemään sen tavaran, minkä halusin.

Ja halusin tehdä tällaisen suloisen pikku ilmapalloeläimen. Sillä ei voisi paljon leikkiä, mutta kiva koriste se olisi vaikkapa lastenhuoneeseen.

Seuraavana aamuna mustavalkoinen lehmä tunsi maan värisevän. Oliko tulossa voimakas maanjäristys vai?

Meidän perintökirkkomme eteen ilmestyi outoja sähköisiä valoja. Mistä ne oikein johtuivat?

Esiin tuli erikoiselta näyttävä laite. Olisikohan se jokin portaali eli teleportti?

Huomasin erikoisen laitteen vasta illalla, koska Mattikaan ei ollut käynyt koko päivänä ulkona.
"Mikä ihme tämä on? Ja mistä tämä on tähän ilmestynyt?" ihmettelin ilmestystä.

Yhtäkkiä kasvoihini tuli sokaisevan kirkas valo. No, melkein sokaiseva, mutta ei ihan...

Peräännyin teleportista ulos tullutta, omituista miestä. Kuka hän oikein oli?

"Iltaa, Isla Paradison asukas Johanna Joutsenlampi. Minä olen Akia Ajaaktam, aikamatkaaja, ja olen tullut kaukaa tulevaisuudesta", mies esitteli itsensä.

Hämmästyin, kun hän mainitsi nimeni. Tiesikö hän jotain muutakin minusta?

"Iltaa vain... mutta miten tiedät nimeni?" hämmästelin hänen esittelyään.

"Minä vain tiedän. Olen kuullut suvustasi paljonkin, ja se on erittäin merkittävä osa Simlandian historiaa", Ajaaktam sanoi.

"Onko vai? En tiennytkään", hämmästyin uudelleen. Mitäköhän hän tarkoitti sillä, että sukumme on tärkeä osa Simlandian historiaa?
"Tässä on eräänlainen ohjauspaneeli, josta voit tarkastella tietoja jälkeläisistäsi, kolmesta erilaisesta tulevaisuudesta sekä mahdollisista perintöpatsaista", Ajaaktam sanoi.

"Kiitos", sanoin vaisusti. En oikein tiennyt mitä olisin voinut sanoa. Tämä kaikki tapahtui niin äkkiä.

"Saanko siis lähteä nyt tulevaisuuteen, vai...?" kysyin epävarmasti mutta innokkaasti.

"Totta kai! Muista käydä katsomassa jälkeläisiäsi ja sano heille terveisiä minulta!" Akia sanoi.

"No joo, en vain tiedä tuntevatko he sinut", sanoin naurahtaen.

"Kyllä he tuntevat minut, koska olen itse Oasis Landingistä, tulevaisuuden kaupungista", Akia totesi.

Lyhyen rupattelutauon jälkeen astuin aikaporttiin. Nyt matka voisi alkaa...

Joutsenlampien talo jäi Isla Paradisoon, kuten myös koko nykyhetki. Aika ikään kuin pysähtyi, kun lähdin tulevaisuuteen. Tämä oli niin sanottu aikahyppy.

Kun olin matkalla tulevaisuuteen, tuntui kuin pääni olisi irronnut. Niin hurjalta se aikamatkustus tuntui. 

Kun tulin ulos aikaportista, tarkastelin ensin ympäristöäni. Olin ehkä unohtanut, minne olin menossa.

Mutta kohta muistin, että olin matkalla tulevaisuuteen. 

"Vau! Tämäpä on hieno paikka!" ihastelin Oasis Landingiä.

En huomannut, että Akia Ajaaktam tuli mukanani tulevaisuuteen. Ehkä hän halusi tulla varmistamaan, että pärjään Oasis Landingissä.

Lähdin heti tutkimaan paikkoja. Istuin taksin kyytiin, joka leijui tien yläpuolella. 

Näin vasemmalla erään talon, ja päätin mennä katsomaan sitä lähempää. Tulin ulos taksista, ja se jäi odottamaan minua tien juureen.

Minua tuli vastaan tuntematon mies, joka vaikutti jostain syystä läheiseltä. Kukahan hän mahtoi olla?

"Hei, olen Johanna Joutsenlampi!" sanoin kohteliaasti ja kättelin miestä.

"Hei, minä olen Ville Joutsenlampi... mutta, sinähän olet..." Villeksi esittäytynyt mies sanoi.

"Olemme sukulaisia!" huusimme molemmat samaan ääneen.

Halasimme toisiamme.

"Miten ihanaa nähdä sukulaisia! Mistä tulet? Missä asut?" Ville kyseli innoissaan.

"Tulen Isla Paradisosta, vuosisata kaksikymmentäyksi", selitin.

"Mutta hei, me elämme kahdettakymmenettätoista vuosisataa! Olet menneisyydestä ja, ja... kaukainen esiäitini! Apua!" Ville hermostui.

"Älä pelkää, en minä tee pahaa tai aiheuta mitään tulevaisuudelle", rauhoitin häntä nopeasti.

"Huh, hyvä on. Tule sisään meille!" Ville huokaisi.

Hämmästyin lievästi. Tulevia Joutsenlampia olisi vieläkin enemmän! 

Astuin ovesta sisään. Näin, kun vieras nainen katsoi minua. Hän kuitenkin tervehti minua.
"Hei, kuka sinä olet?" nainen kysyi.
"Olen Johanna Joutsenlampi, päivää vain", sanoin jännittyneenä.
"Johanna Joutsenlampi vai? Ei voi olla totta! Olet isoisoisoisoisoisoäitini!" nainen hämmästyi.
"Ai olenko?" sanoin ihmeissäni.

Joutsenlampien perheellä oli todella moderni ja futuristinen koti, jossa oli upea olohuone... tai paremminkin sanottuna holohuone. Siinä oli holografinen televisio, upeat tuolit ja sisäpuutarha.

"Tässä on perheeni:  pikkuveljeni Aaro, isäni Simo ja äitini Erja Joutsenlampi ", Ville esitteli perheensä.

"Mutta miten sinä pääsit menneisyydestä tänne asti?" Erja kysyi minulta.

"En osaa oikein selittää... pihallemme tuli vain jokin aikaportti, ja sieltä tuli esiin aikamatkaajamies", kerroin lyhyesti.
"Akia Ajaaktam! Hän on hyvä ystävämme", Simo Joutsenlampi sanoi.

Ville katseli minua pelokkaana. 

"Mi-minulla on sinulle jotakin ikävää kerrottavaa, Johanna", hän sanoi minulle.

"Mitä se oikein on sitten?" kysyin häneltä.

"Koska tiedän sukumme historiasta, voin kertoa, mitä sinulle tämänhetkisen tiedon mukaan tapahtuu. Sinua ja läheistäsi odottaa pian..."

"Ville, et saa kertoa mitään!" Erja keskeytti nopeasti. "Aiheutat pian aikaparadoksin puheillasi!"

"Mikä on aikaparadoksi?" kysyin ihmeissäni.

"Se on sellainen, että kun matkustat tulevaisuuteen, ja kuulet mitä itsellesi tai perheellesi tapahtuu tulevaisuudessa, saattaa aikajatkumo mennä sekaisin ja me saatamme hävitä olemattomiin. Lisäksi se voi tarkoittaa myös sitä, että jos näet itsesi tulevaisuudessa, saatat kuolla aikashokkiin", Erja selitti tarkasti.

"Ja siihen liittyy kyllä muitakin tärkeitä asioita, mutta tuossa olivat ne tärkeimmät", Ville lisäsi.

"Ai jaa, nyt tajusin", sanoin kiinnostuneena. 

Olin hetken aikaa ajatuksissani. Mikä oikein odottaa minua ja läheistäni tulevaisuudessa? Jokin kamala tragedia vai? No, ehkä sitä ei kannata vielä murehtia...

Simo Joutsenlampi hoiti poikansa Aaron kanssa eräänlaisia virtuaalilemmikkejä. Katselin vain kummastuneena koko ajan holotelevisiota. Sieltä tuli mitä kummallisempia ohjelmia. Tältäkö tulevaisuutemme näyttää sitten joskus?

Lähdin hetken päästä pois taksilla, ja hyvästelin Joutsenlammet. Tai siis, tulevaisuuden Joutsenlammet. Ehkä näkisin heidät vielä joskus, tai sitten en...

Taksissa mieleeni tuli se, että en muistanut kertoa terveisiä Akia Ajaaktamilta, vaikka me hänestä puhuttiinkin hieman. Pysähdyin yhden rakennuksen viereen. Se näytti joltain isolta kauppakeskukselta.

Tällaista tulevaisuuden porukkaa Oasis Landingissä oli. Aika erikoista, vai mitä?

Kauppaan sisään astuessani huomasin valtavan, oranssin värisen tila-auton. Se oli todennäköisesti myytävänä. Koska minulla oli paljon rahaa, harkitsin noin upean auton ostamista hetken.

Samaan aikaan kun harkitsin asiaa, menin katsomaan muita tuotteita. Kaupassa oli myös vaateosasto.

Päätin ostaa uuden tulevaisuuden mekon. En tiennyt, miten pystyisin ostamaan tavaroita tulevaisuudessa, mutta kysyin eräältä asiakkaalta, ja hän sanoi näin:
"Pystyt ostamaan itse, kun kosketat sellaista holografista näyttöä, joka on tuotekorokkeen edessä. Se on aluksi näkymätön, mutta kun hipaiset tuotekoroketta, se tulee esiin. Sitten painat näytöllä näkyviä nappeja. Yksi niistä on ´vaihda tuotetta´-nappi, toinen on ´osta´-nappi."

Painoin sitä "vaihda tuotetta"-nappia, ja ostin tällaisen asun. Eikö se olekin hieno?

Ja sitten tulin siihen johtopäätökseen, että ostin sen upean oranssin tila-auton. Se maksoi lähes sata tuhatta simoleonia, mutta perheelläni oli paljon rahaa tilillä.

Sitten rupesin ostamaan tavaroita toden teolla. Ostin hololemmikin (se ei näytä samalta kuin tuo tuossa), joka oli omalla tuotekorokkeellaan.

Myös holografinen televisio oli pakko ostaa. Huomasin muuten Ville Joutsenlammen kaupassa, ja tervehdin häntä.
"Emme joutuneetkaan vielä hyvästelemään lopullisesti", Ville nauroi kiusaantuneena.

Ostin holografisen shakkilaudan. Se oli mielestäni todella upea.

Myös tällainen mopo oli hieno; se leijui ilmassa.

Tulevaisuuden aaltosuihkukin oli pakko ostaa. Kuulin ostaessani holoruudulta, että "tuotteesi toimitetaan sinulle kahdeksan tunnin kuluttua." Oli se niin upeaa, kun tulevaisuuden kaupassa pystyi itse ostamaan, ja tuotteet toimitettiin siihen paikkaan, missä olit sillä hetkellä.

Tällainen plumbotti (robotti, uusi olento) oli kaupassa. Näyttää siltä Sims´ Star Wars - elokuvan robotilta...

Ostin vielä pari muuta ostosta, vaikka robottiääni sanoikin vielä uudelleen sen toimitustiedotuksensa.

Menin illalliselle tällaiseen upeaan ravintolaan. Siellä ei ollut kuin kaksi ihmistä töissä; muut työläiset olivat plumbotteja.

Minulle toimitettiin auto ravintolan pihalle. Auton sisällä oli kolme pakettia, joissa oli kaikki muut ostokseni. Ehkä nekin olivat paketoitu futuristisesti...

Tullessani tukikohtaani huomasin upean näköisen robotin. Se oli myös plumbotti. Millaisia keksintöjä simit oikein tekisivät vielä tulevaisuudessa...

Tällainen se minun virtuaalilemmikkini oli. Vihreä ja söpö. Siksi päätinkin antaa sen nimeksi Sulo. 

Käytin ostamaani tulevaisuuden tietokonetta. Se oli todella kätevä, ja upea. Olin lievästi hämmästynyt, kun huomasin millaisia ominaisuuksia tietokoneeseen oli lisätty.

   Lopulta tuli iltahämärä, ja minä menin nukkumaan tähän sänkyyn.

Se oli todella hieno kapistus, ja nukuin sinisessä mutta himmeässä suojakehässä. Miten turvallinen olo minulla olikaan!

Aamulla heräsin virkeänä uuteen päivään. Mitäköhän tämä päivä toisi tullessaan?

Tältä se tukikohtani näytti. Se on kyllä valtava ja mahtava rakennus, kuin tulevaisuuden hotelli. Niin kuin se taisi ollakin...

Menin katsomaan Oasis Landingin rajoja. Juoksin autiomaalla, ja kuulin jostain, että siinä oli joskus ennen ollut meri. Mitäköhän merelle oli tapahtunut?

Löysin tällaisen rakennuksen, mutta en päässyt sinne sisään. Oven pystyi aukaisemaan vain, jos oli jokin tietty esine. Mutta en vain tiennyt, mikä se oli.

Löysin autiomaalta (kumma kyllä) ihania päivänkakkaroita. Ne olivat hyvän tuoksuisia, enkä tiennyt että hiekalla voisi kasvaa myös kukkia.

Lisäksi keräsin upean kristallikasvin upeita kristalleja talteen. Ne olivat upeita!

Lennätin vielä mukanani ollutta leijaa. Onneksi paikalla tuuli sopivasti, jotta leija pysyi ilmassa.

Koska olin vasta tullut käymään ensimmäisen kerran Oasis Landingissä, ja siellä olo osoittautui mukavaksi, päätin että tulisin vielä joskus uudestaankin. Mutta nyt halusin lähteä kotiin. Kuulin Akia Ajaktaamilta (joka soitti minulle puhelimella) että kaikki tavarat lähetetään minulle myös kotiin omaan nykyhetkeeni asti.

Nyt oli aika lähteä pois Oasis Landingistä, tulevaisuuden kaupungista. 

"Näkemiin sitten, näemme varmasti pian taas!" sanoin mielessäni, kun astuin teleporttiin sisään.

Vähän ajan päästä olin kotipihallani taas. Huomasin ostamieni tavaroiden olevan hevosten tallin edessä. Koska olin niin tokkurassa pitkältä matkaltani (vaikka aikaa ei kulunut nykyhetkessä lainkaan), kaaduin hetkeksi maahan. Kyllä se tokkura pian menisi ohi...


Kiitoksia lukemisestanne! Seuraavaksi tulossa on Joutsenlampien ensimmäinen EXTRA! Seuraavan osan ensimmäisessä puolikkaassa Johanna juttelee miehensä kanssa, ja sitten toisessa puolikkaassa palataan tulevaisuuteen. Kommentteja, kiitos!