torstai 9. toukokuuta 2013

Osa 13: Elämä jatkuu



Tämä osa on aika lyhyt ja tylsä, koska en kehitellyt mitään erityistä juonenkäännettä tähän väliin. 
Seuraavat kaksi osaa ovat kuitenkin todella jännittäviä, sillä niissä tapahtuu todella paljon erilaisia asioita...      :O
Toivottavasti kuitenkin tykkäätte! 
P.S. kiitoksia jälleen kerran kommenteista, olen hieman laiska kiittämään niistä osien alapuolella.          :)
     
         

               Sanelma harjasi erästä hevosta. Ja se hevonen oli Polle, Joutsenlampien uusi ikioma heppa! (Lisää hevoshuumaa tulevaisuudessa :D)


                   Joutsenlammet olivat kokoontuneet pöydän ääreen. 
         "Miksiköhän Viola-mummi kertoi meille sellaisia juttuja Mikan haamusta?" Roosa kysyi. 
         Kukaan ei vastannut.
        "No, anteeksi jos kysyin. Mutta minua harmittaa. Mummi oli vaan niin rakas... anteeksi!" Roosa alkoi kyynelehtiä.
   "Minä en itsekään tiedä, miksi hän puhui sellaisia. Mutta kyllä nyt on tärkeämpää muistella häntä vain hyvistä asioista", Harri sanoi myötätuntoisesti. "Älä itke, Roosa."
 "Viola oli meidän sukumme kantaäiti", Sanelma sanoi. "Minun ja kahden veljeni äiti lisäksi".
 "Mikä on kantaäiti?" Matias kysyi kummastuneena.
"Kantaäiti on suvun ensimmäinen nainen, jolla on lapsia ja on siis äiti", Harri kertoi.
"Ja lisäksi minä olen tämänhetkinen perijätär", Sanelma sanoi. "Myös sinusta, Emilia, tulee joskus tämän talon perijätär".
"Minustako? Jee! Kivaa!" Emilia hurrasi.
Silloin Roosa hermostui.
"Miksei minusta tule perijää? Olenhan sentään tyttö ja asun tässä talossa!" hän räyhäsi.
Kaikki hiljentyivät syömään kurpitsapiirasta, ja Roosa huokasi.



       Tämäkin merkittävä asia on jäänyt näyttämättä: Hotelli Joutsenlampi! 
   

       Hotelli oli rakennettu ja perustettu Violan elinaikoina, ja nyt sen omisti Sanelma. Siellä sai esimerkiksi syödä...



                                               ... ja pelata hedelmäkolikkopelejä.


                              Sanelma oli jälleen raskaana (en muista, kerroinko tämän jo aiemmin)! Hän odotti neljättä lastaan. Mutta nyt hän oli jo synnyttämässä sitä!



                                                  Lopulta vauva syntyi.
                                            Tuloksena oli poikavauva.


                             "Oi, oletpas sinä ihana! Taidan antaa nimeksesi Sampo."


                        Ja niin, Sampo Joutsenlampi joi tuttipulloa äitinsä sylissä <3.




         Tontille oli rakennettu hevosen talli. Lisäksi lumi peitti koko Sunset Valleyn naapuruston.


             Kaarlo halusi pysyä timmissä kunnossa, joten siksi hän päättikin juosta juoksumatolla.
                        "Huoh, hiki tässä meinaa tulla", hän tokaisi läähättäen.


                 "Voi äitirakas, nyt sinutkin olen menettänyt! Mitä voin tehdä?" Sanelma itki äitinsä haudalla.     


                  Tältä Joutsenlampien tontti näytti illalla kevyesti valaistuna. Huomaatteko myös jotain muuta erikoista? :D


                        Kyllä, aivan upouusi kasvihuone! Se tuli juuri hiljattain Joutsenlampien käyttöön (mutta eri asia on, kuinka kauan se siinä pysyy :D).




                                           Sitten Emilia alkoi pikkuhiljaa kasvaa...

 
                       ...teiniksi. Hänestä tuli kaunis nuori tyttö.          




                                           Hän ruokki omaa pientä oravaansa.  :)


                            Eivätkö he olekin kuin kaksi marjaa? Isä ja poika :D.


                                  Violan haamu tuli käymään Joutsenlampien tontilla. Hän oli ollut oikeassa, siinä että Mikan haamu oli myös ollut heidän luonaan. Viola ei ollut vainoharhainen (vaikka saatte tulkita asian omasta näkökulmastanne).



                              Mitä?! Heräsikö Viola eloon?
                           .............................................................
            Ei, se onkin vain Sanelma. Hän muistuttaa aivan selvästi Viola-äitiään.    :D



                      Sanelma oli ostanut heille oman kanakopin, jossa riitti kanoja, tipuja... ja munia!


                                   Kaarlo piti Sampo-sukulaispoikaa sylissään.



                                           Ja sitten, Sampo kasvoi taaperoksi. 


                                   Nyt Harrikin näki Mikan haamun. Hän oli tullut vanhukseksi.
                    "Viola ei ollutkaan väärässä! Hän oli oikeassa! Sinä olet olemassa..."
                     Harri oli lähellä sydänkohtausta, koska hän tajusi tilanteen.
                     


                                        Ja sitten kasvoi Kaarlo aikuiseksi...


                           ...ja Matias teiniksi. (Miksi nämä simit kasvavat niin nopeasti?)


                                 Kaarlo oli mennyt töihin sotilasuralle. 
                           Vieressä on Roosa, joka on myöskin kasvanut... teiniksi :D.


                                             Eräänä päivänä, tuli Henriikka käymään Joutsenlammilla. 


                                   Hän tervehti Kaarloa, ja huomasi heti, kuinka komea hän oli.
                    "Tervehdys, kukas sinä olet?" Henriikka kysyi romanttisesti.
               "Olen Kaarlo, entä sinä?" Kaarlo vastasi hieman punastuen.
                "Henriikka Palomäki, olen ollut lapsenvahtinakin teillä... etkö muista?" Henriikka selitti. 
        "Juu, taidanpas muistaa", Kaarlo sanoi.
                  


                                       "Olet niin kaunis", Kaarlo sanoi hänelle.
                                         "Kiitos", Henriikka vastasi.


                                    Kaarlo otti taskustaan erään metallisen kopan, ja sanoi sitten...


                                        "Tuletko vaimokseni?" Kaarlo kysyi.
                                      "Oi, tietysti tulen! Rakastan sinua yli kaiken!" Henriikka innostui.


                                                   He halasivat onnellisina.


                                   Sitten he pujottivat hääsormukset toistensa sormiin.


                                       
                                      Kaarlo ei millään malttanut odottaa yhteistä elämää Henriikan kanssa, joten hän soitti muuttopalveluun ja kysyi vapaata taloa Sunset Valleyssa.


                             Sellainen löytyikin keskeltä naapurustoa. Kaunis talo, eikö?


                                     He päättivät pitää hieman hauskaa... xD


                              Samalla, kun Henriikka ja Kaarlo nauttivat hellistä hetkistä, he eivät aavistaneetkaan, mitä tapahtuisi Joutsenlammilla lähitulevaisuudessa...

                       Mitä äskeisellä tarkoitettiin? Se selviää seuraavissa osissa!


2 kommenttia:

  1. Nuo maisema- ja talokuvat ovat ihania! Tykkäsin myös hotellista. Siitä olisi vain saanut olla enemmän. Joutsenlammet taitavatkin saada jo oikean maatilan. Kanakoppi ja hevonen. Ihania.

    VastaaPoista
  2. Kiva osa oli taas! :) Tuo kummitusepisodi oli kivasti keksitty..Ilmeisesti Joutsenlammen kummitukset näyttäytyvät vain suvun eläville vanhuksille(vai onko vain sattumaa?) :) Perheen lapset kasvoivat hurjaa vauhtia, hauska on tulevaisuudessa nähdä, kuinka hevoskuume valtaa perheen teinitytöt :D Ja mahtaneeko Kaarlosta tulla pikavauhtia isukki? ;) Se paljastuu varmaan seuraavassa osassa, jota innolla jo odotan :D

    VastaaPoista