Sivut

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Osa 3: Perhe-elämää

       



Viola päätti kertoa Mikalle raskaudestaan. "Olen raskaana", hän sanoi Mikalle. "Ihanko totta?" Mika oli hämmästynyt. 

                            

Mika kuunteli Violan massua, ja kuuli jalkojen tömähtelyä. "Voi, pikku vauvamme on kuin tuleva muusikko", Mika naurahti.



Violan vatsa oli seuraavana aamuna selvästi kasvanut.



Hän päätti myös kirjoittaa erään aiemman teoksensa loppuun.


Tulevalle vauvalle oli jo hankittu kehto, nalle sekä vauvakeinu. "Värit saa muutettua, jos tulee poikavauva" Viola totesi Mikalle.



     
                                         "Raskaana olevien naisten pitää aina syödä terveellisesti ja monipuolisesti, jotta vauvasta kasvaisi terve ja hyvännäköinen" Viola ajatteli.


                                
                                 Sekä pitihän Violan levätä kunnolla (Mika näkee kuvassa unta sulkakynästä ja musteesta).

                              
                                  Lopulta vauvan syntymispäivä koitti, ja Viola huusi Mikalle: "Kulta, mennään sairaalaan äkkiä! Vauva syntyy!"


                                
                                   Taksi vei Violan ja Mikan sairaalaan, ja hän pääsi nopeasti synnytysosastolle.
                                  

                         
                                       Lopulta vauva syntyi, ja se oli tyttö. Nimeksi tuli Sanelma.
                       "Sanelma Joutsenlampi on kaunis ja luonnollinen nimi tytölle" Viola tuumasi.                     


                                    Mika tuli myös taksiin perässä. Hän oli näemmä lihonnut hieman, söi liikaa ruokaa. Pystyi hän kyllä myöhemmin laihduttamaankin...



                                 Viola laski Sanelman kehtoon...



                             ...mutta joutui nostamaan sen myöhemmin itkun seurauksena. Sillä oli nälkä.

Kaunis vauva, eikö olekin? :)

  

Viola oli kuumassa vesikylvyssä saadakseen aikaa rentoutumiseen, ja leikki lisäksi ankalla.
"Terapeutti sanoi, että ankalla leikkiminen rentouttaa aivoja ja antaa niille tehtävää" Viola muisti eräästä televisio-ohjelmasta. 




Pieni Sanelma nukahti keinuun, kun Mika päätti mennä vähäksi aikaa nukkumaan.


                                 Uinu, pieni lapsonen, herää, kuten lintunen, siipesi levitä, sielusi herätä...


                                     "Eiköhän meidän pikku Sanelma-kulta ole aika viedä sänkyyn nukkumaan paremmin", Mika sanoi (mutta Viola vain nukkui täysillä eikä kuullut).


                                    Herättyään Viola meni hoitamaan paremmin puutarhaansa. Se oli kasvanut entisestään.

                       
                             Viola ja Mika tekivät pientä ulkoremonttia, ja saivat komean kiviaidan ja portin puutarhaan (sekä kasvit saivat suojapaikan villieläimiltä ja zombeilta :D).


                      
                             Sanelman vauva-ajat kuluivat nopeasti, eikä kulunut kauankaan kunnes hän kasvoi taaperoksi.
                         


                           Nyt hän oli taapero. "Onnea, Sanelma" Viola ja Mika iloitsivat.

                                   
                   "Kukas on äidin pikku kultsityttö" Viola sanoi lempeästi Sanelmalle työpuvussaan.



Tuttipullon aika ei vielä ole ohitse... xD!


                           Mika opetti Sanelmaa kävelemään. "Vielä on paljon opeteltavaa sinulla" Mika totesi ja hymyili katsellessaan, kun taapero kompuroi.


                                       Ruokaa syötiin myös ruokatuolissa :) .


                                   Violan puutarhan sato oli kypsynyt, ja se oli aika korjata.


                                      Eräänä päivänä Viola ajatteli, että oli pakko järjestää juhlat. Niinpä hän järjesti nyyttikestit (ruokajuhlat), ja kutsui kaikenlaisia simejä juhliinsa.


                                             "Hei, älä kynsi sitä tuolia!" Viola ärisi eräälle ihmissudelle.
                                  

                                          Viola jutteli myös työkaverinsa kanssa.
 

Jee, Sanelma oppi kävelemään!


                          Talven lähestyessä puutarhan kasvit siirtyivät horrokseen. Ne heräisivät vasta ensi keväällä.


                                 Sen jälkeen, kun Sanelma oppi kävelemään, päätti Viola myös opettaa hänet puhumaan. "Sano luuta: LUU-TA" Viola sanoi selkeästi Sanelman toistaessa sen.

         
                        Illalla Mika koki mukavan onnistumisen: hän sai työpaikan vihdoinkin sairaalasta.



"Huippulääkäriksi tullakseen pitää osata loogiset ajattelutavat ja -tekniikat" Mika sanoi pelatessaan shakkia tietokoneella.

                               
                                           Samana iltana satoi rakeita. Oli kova raekuuro.



                                      Sanelma leikki nukketalollaan, joka oli kuin piparkakkutalo.


Viola sai vihdoinkin ylennyksen, ja nyt hän oli jo apukokki!


                                       "Onpas tämä tuoli likainen, pitää putsata se" Mika sanoi.


                                         "No niin, nyt se on putipuhdas". :D
              

                                  Sanelma oli väsynyt, ja parkui onnettomana.


                                 "Eiköhän pikku neidin ole aika jo mennä nukkumaan" Viola sanoi ja nosti Sanelman syliinsä.
       

                                 "Jimmy Gotter oli velho, joka kävi Jylytähkän koulua". Viola luki iltasatua, joka kertoi Jimmy Gotterista (Kai te arvaatte jo, ketä se on :D).


"Ja sitten hän tapasi Ronnyn ja Hermin..." kun Viola luki satua, nukahti Sanelma vihdoinkin.

                                     
                                       Violan syntymäpäivä oli vihdoin käsillä, ja hän ikääntyi.


                                       "En ole enää mikään nuori aikuinen, vaan aikuinen" Viola sanoi, ja totesi myöhemmin kärsivänsä keski-iän kriisiä.


                                  Talvi tuli lopulta Sunset Valleyyn, ja lunta oli kaikkialla. Jääpuikot roikkuivat katon reunoilla.

                          
                             Viola opetti yhä Sanelmaa puhumaan, ja hän oppi myös sen.


                                 Myös potalla käynti oli opittu! Sanelmasta kasvaisi hieno lapsi! :)
       

                                    "Viola rakas, jotenkin tuntuu siltä, että perheemme ei ole vielä ihan valmis" Mika sanoi romanttisesti ja painokkaasti Violalle. 
                       "Samat sanat" Viola sanoi, ja he rupesivat suutelemaan saunassa.


                                  Taas kuului kehtolaulun luritus, ja myöhemmin alkaa kuritus... :D


                        Sanelma oli monien taaperovuosien jälkeen kasvanut lapseksi. Jihuu! Häntä oli hoidettu erinomaisesti.


                                   "Voi ei, Sanelma on yhtä lihava kuin isänsä aikoinaan!" Viola sanoi Mikan kuullen, ja Mika sanoi vain siihen: "Kyllä hän nuorena pystyy laihduttamaan, meidän tyttörukka sai vain läskigeenit kuten isällään". He nauroivat molemmat.


              Yök! Viola oksensi pitkän ajan jälkeen uudelleen. Mistäköhän tämä voisi johtua... ;)



                                    Sanelmalle oli rakennettu oma söpö huone, jossa hän saisi nukkua ja leikkiä.
             

Seuraavana aamuna oli sateista ja kuraista kaikkialla. Sanelmalla oli ensimmäinen koulupäivä ja Mikalla työpäivä.


                                    Bussissa ei ollut ketään vielä, ja Sanelma mietti: "Olenko minä tosiaan niin lihava, että kuskikaan ei halua moikata minua?". Tulisiko hän koskaan saamaan lapsena kavereita...


No mutta, jälleen se tapahtui! Viola tuli raskaaksi!

Tarina jatkuu ensi osassa, en paljasta siitä vielä mitään. :D Kiitos lukemisesta!

                                 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti