Tässä olisi taas uusi Joutsenlampien osa, pitkästä aikaa! Minulla on paljon aineistoa tuleville Joutsenlampien osille! Ei tässä sen enempää. :D
Nauttikaa, lukuiloa kaikille!
- Sims3Pelaaja
Emilia kertoo:
Olin löytänyt unelmieni miehen. Tai niin ainakin sillä hetkellä minä luulin. Eihän sitä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. No, ei sellaisia vielä tarvitse murehtia. Aika näyttää...
Koska Joelilla ei ollut kihlasormusta, päätin minä ottaa taskustani sellaisen esiin. Ja se oli muuten Esan entinen kihlasormus.
"Tahdotko viettää kanssani loppuelämäni? Tai ainakin todella pitkän ajan?" kysyin Joelilta hämärästi.
"Voi Emilia, vaikka me tapasimme juuri hiljattain, vastaukseni on... KYLLÄ!" Joel vastasi ilahtuneena kysymykseeni.
Lampunhengen lumous oli todellakin tehonnut tähän mieheen. Kunpa se lumous ei vain katoaisi hänestä. Olinhan turvautunut taikuuteen...
"Tottakai mä tulen sun mieheksesi!" Joel sanoi iloisena. Hän ihaili kihlasormusta nimettömässään.
Halasimme toisiamme pitkään. Mutta kyllä minä oikeasti voin vannoa, että rakastin häntä sillä hetkellä yhtä paljoin kuin hän minua. En vain tiedä, olinko minäkin lemmen loitsun lumoissa.
"Minulla on sinulle jotain kerrottavaa, Joel", päätin päättää hetken hiljaisuuden.
"Mitä se olis?" Joel kysyi.
"Minulla on lapsia entisestä aviosuhteestani", totesin pelokkaana. Pelkäsin, että hän ei pitäisi siitä seikasta.
"No mitä sitten? Mä itse asiassa pidän lapsista", Joel sanoi ja kuulosti siltä, että hän olisi halunnut omia lapsia. Hänellä tuskin oli niitä.
Päätin järjestää hääjuhlat. Kutsuin kaikkia ystäviä ja sukulaisia, ja seuraavana päivänä olisivat juhlat.
Menin vaihtamaan vaatteeni, vaikka häät olisivat huomenna. Mutta tämä ei kuitenkaan liittynyt niihin, vaan mieleni teki vaihtaa löysät raskausvaatteet johonkin parempaan.
Puin päälleni paremmat vaatteet, arkivaatteet.
SEURAAVANA PÄIVÄNÄ:
Tässä rakennuksessa meidän häät pidettäisiin, omassa perintökirkossamme. Tämän kirkon olivat rakentaneet Isla Paradison parhaimmat rakennusmestarit.
Olin pukeutunut parhaimpiini, mutta en kuitenkaan valkoiseen morsiusmekkoon. En oikein pitänyt sellaisista prinsessamekoista, mutta uskon että se sopisi Johannalle paremmin hänen omissa hääjuhlissaan.
Astelin kappeliin sisään. Muutama vieras oli jo odottamassa h-hetkeä.
"Voimmeko aloittaa jo?" Joel kysyi minulta hiljaa.
"Mikä kiire sinulla on? Me voimme odottaa tässä vaikka viisi tuntia", sanoin huumorilla.
"Nyt", minä sanoin.
Joel kaivoi taskustaan tummansinisen sormusrasian.
Hän avasi sen ja pujotti sormukseni sormeeni.
"Me emme mitään papin vihkitodistuksia tarvitse", Joel sanoi nauraen.
Vieraatkin nauroivat.
"Nyt on minun vuoroni, kulta", minä sanoin innoissani.
Pujotin vuorollani sormuksen Joelin keskisormeen. Hänellähän oli jo nimettömässä Esan vanha kihlasormus. Tosin perinteisesti vain naiset pitävät kihlasormuksia vihkisormuksen kanssa kädessä, mutta päätimme poiketa perinteestä.
Lopulta suutelimme hääseremonian päätteeksi. Nyt me olisimme aviomies ja vaimo toisillemme.
"Onnea äiti!" Tuomas huusi iloisena.
"Kiitos, Tuomas!" vastasin poikani onnitteluun.
Seuraavaksi oli vuorossa hääkakun leikkaaminen. Odotin, kun Joel tulisi kanssani leikkaamaan kakkua.
Onnistuin leikkaamaan sopivan palan kakkua itselleni.
"Vieraat, tulkaa ottamaan kakkua!" sanoin heti vieraille.
Kävelin ulos hääkakkulautanen kädessäni.
Myös Elisa oli tullut juhlimaan naimisiinmenoamme, ja hänellä oli todella kaunis vihreä mekko.
Silvia oli illalla leikkimässä nukkekodilla. Hänestä kasvaisi vielä kaunis tyttönen...
Hääyö sujui hyvin, samoin sitä edeltäneet juhlat. Vieraat olivat erittäin tyytyväisiä juhliimme, ja kaikilla oli hauskaa.
Seuraavana aamuna oli Johannan syntymäpäivä. Hänestä tulisi vihdoin aikuinen.
Nyt Johanna on vihdoin kahdeksantoistavuotias nainen. Paljon onnea!
Hänestä kasvoi oikein kaunis neito. Kyllä hän löytäisi vielä itselleen sopivan miehen, siitä olin varma!
Synttärikakku maistui hyvin Johannalle. Muuten, olen huomannut että Johannalla on sama hiustenväri kuin Sanelmalla, äidilläni. Lieneekö perinyt häneltä tuon blonditukan?
Saatte vetää omat johtopäätöksenne tästä, mutta annan vihjeen: minä ja Joel. En kommentoi tästä asiasta sen enempää.
Vaatteemme menivät sekaisin. Toivottavasti lapset eivät huomanneet...
"Johanna, sä olet jo aikuinen nainen. Mitä ajattelet tehdä nyt?" kysyin Johannalta iltapäivällä.
"En mä tiedä, äiti", Johanna sanoi epävarmana.
"Olen vain sitä mieltä, että... sinusta tulee tämän talon perijätär nyt", sanoin asian hieman kierrellen.
"Hyvä on, äiti. Mä olen kyllä miettinyt sitä asiaa, ja voin suostua siihen", Johanna sanoi. "Mutta miten tänne taloon mahtuu enemmän lapsia ja eläimiä?"
Mietin hetken aikaa.
"Minä tiedän. Me muutamme Joelin ja lapsien kanssa toiseen taloon Isla Paradisossa", totesin.
"Mutta..." Johanna sanoi ja rupesi kyynelehtimään.
"Ei se mitään, Johanna. Lupaan, että tapaamme vaikka joka viikko. Ja älä huoli, sinusta tulee hyvä äiti ja pystyt pitämään talostamme huolta varmasti! Mummisi olisi ylpeä sinusta nyt", lohdutin häntä ja minulle tuli itsellenikin kyynel silmäkulmaan.
"Okei, äiti. Mä lupaan myös, että mä pidän tästä talosta huolta. Voin jopa parannella sitä, remontoimalla! Vaikka tää onkin aika uusi talo, haha", Johanna sanoi.
"Kaikki sujuu hyvin", minä sanoin ja kaivoin puhelimeni taskustani. Soitin muuttopalveluun, ja he antoivat meille luvan muuttaa eräälle talolle Isla Paradisossa.
Otin Katrin syliini, ja me kaikki lähdimme kohti uutta kotiamme. Tämä talo jäisi nyt Johannan hoidettavaksi.
Lähdimme venetaksilla uuteen kotiimme. Muuttoauto toisi tärkeimmät tavaramme perässä.
Näin taksin ikkunasta, kuinka kauniin kirkkaan sininen Isla Paradison meri oli. Se oli kuvankaunis näky. Olisin halunnut mennä uimaan, mutta en uskaltaisi, koska Esan kohtalo oli suuri järkytys koko perheellemme.
Tässä on uusi kotimme! Tosin sain kuulla, että se oli hieman keskeneräinen, mutta saisimme varmasti nopeasti remontoitua Joelin kanssa talon tarpeisiimme sopivaksi.
Johanna kertoo:
Silitin Milli-heppaa tämän ollessa pilttuussaan. Milli taisi olla vasta 15. Vielä toiset viisitoista vuotta, toivottavasti. Hevosethan yleensä elävät kolmekymmentä vuotta.
Tein oman nettideittailuprofiilin kännykälläni, ja etsin heti sopivaa miestä minun makuuni. Ja sellainen löytyikin heti. Hän lupasi tulla jopa käymään luonani. Pelkäsin vain sitä, että hän olisi joku naisten ahdistelija.
"Hei", sanoin miehelle hänen tullessaan käymään luonani. "Olen Johanna Joutsenlampi."
"Moro, mä oon Matthew Mango, mutta sano vaan Matiksi", mies sanoi.
"Haha, hauska sukunimi", sanoin hänelle.
"No on siitä tullut negatiivistakin palautetta mulle, mutta mä en oo välittänyt siitä", Matthew sanoi.
"Ei tarvitse pelätä, en mä pure tai mitään sellaista!" Matthew sanoi, kun huomasi minun hieman jännittävän ensitreffejämme.
"No vedoten siihen, että täytin juuri kahdeksantoista... tapahtuihan tämä nopeasti", selittelin jotain hermostuneena.
"Ei 18 ole mulle liian nuori ikä. Joku kuusitoista on ehkä vielä hiukan pieni, mä oon muuten 25", Matti totesi.
Nopeasti tapahtumat etenivätkin sen jälkeen. Pitelimme käsistämme kiinni tähtien loisteessa.
"Sä olet tosi kaunis nainen, Johanna", Matti sanoi minulle.
"Kiitos, ja sä... komea", sanoin hieman punastuneena.
Suutelin ensisuudelmani tähtien valossa. Se oli todella romanttinen hetki. Matti oli se oikea mies minulle!
"Minulla on sinulle yllätys, Matti", sanoin yhtäkkiä.
Kaivoin taskustani jotain, josta en kertonut teille (lukijoille). Sain sen äidiltäni ennen kuin hän lähti. 18-vuotislahjani. Tosin se oli kopio siitä, mutta minulla oli jo omani.
Kihlasormus. Sain kaksi sormusta, toisen Joelilta, toisen äidiltä.
"Tahdotko olla kanssani koko loppuelämän, vastoinkäymisistä huolimatta?" kysyin Matilta.
Matti innostui nähdessään kihlasormuksen.
"Voi, täähän on siistiä! Kiitos! Tottakai tuun sun mieheksesi!" Matti sanoi onnellisena.
Halasimme toisiamme romanttisesti.
"Minä rakastan sinua", sanoin hänelle hellästi.
"Mäkin rakastan sua, Johanna", Matti sanoi ja piteli minusta kevyesti kiinni.
Sanelman haamu kertoo:
Sillä hetkellä kun Johanna ja Matti olivat romanttisissa tunnelmissa, minä, Sanelman haamu, istuin keinutuolissa. En tiennytkään, että sukumme on jo kasvanut sen jälkeen, kun kupsahdin omasta aloitteesta!
Johanna kertoo (taas):
Muutin hieman hiustyyliäni, ja tyyliäni yleensäkin.
Olin sopinut Matin kanssa, että menisimme naimisiin seuraavana päivänä. Kun kerroin asiasta äidilleni, hän ei ollut uskoa korviaan.
"Niinkö nopeasti? Älä vitsaile!" äiti sanoi hölmistyneenä.
"Se on totta äiti. Matthew Mango ja minä menemme huomenna naimisiin, halusit sitä tai et."
Eikä äiti sen jälkeen epäillyt asiaa, vaan suorastaan kiljui ilosta luurin toisessa päässä. Tyypillinen äiti...
Matti otti leppoisasti ja oli ilman paitaa shortseissa, koska ulkona oli kuuma. Helle, 29 astetta lämmintä.
SEURAAVANA AAMUNA:
Aamulla heräsin ajoissa ja menin kylpyhuoneeseen. Huomasin Bellan pesemässä itseään lattialla.
Pesin itseni tuoksushampoolla. Pidin erityisesti laventelin ja ruusun tuoksuista. Lisäksi käytin erityistä hoitoainetta hiuksiini. Ne olivat melko pehmeät luonnostaan.
Katselin itseäni peilistä vielä viimeisen kerran sinkkuna ja varmistin, että kasvoni olivat puhtaat.
Sen jälkeen kiirehdin valmistelemaan häävalmistelut. Se oli kyllä hauskaa, että äidillänikin oli ollut häät juuri hiljattain. Nyt oli äidin tyttärellä aika mennä naimisiin.
Vähän ajan päästä saapui ensimmäinen vieras: veljeni Elias. Eliashan asui aivan naapurissamme, mikä oli mukava asia. Lisäksi Eliaksella oli vaimo ja kolme lasta: Kiia, Elise ja Mikael.
Menin odottamaan tulevaa aviopuolisoani vihkikaaren alle.
Hän tuli kuin tulikin, mutta yksi asia häiritsi minua: hänellä ei ollut juhlapukua!
"Anteeksi, unohdin että pitäisi laittaa jokin juhla-asu päälle", Matti sanoi nolona.
"No saat anteeksi, vaikka en unohda tätä silti", sanoin tiukkana. "Laitat sormustenvaihdon jälkeen nopeasti ja tulet takaisin tänne kappeliin!"
"Okei", Matti sanoi, ja aloitimme sormustenvaihdon.
Vaihdoimme sormuksiamme hieman hampaita kiristäen, mutta muuten se meni ihan tyydyttävästi.
Suutelimme lopulta romanttisen suudelman.
Tässä vaiheessa pitäisi sanoa: "Julistan teidät mieheksi, ja vaimoksi. Voitte suudella morsianta."
Nyt olisimme aviopari. Mies ja vaimo.
Vieraat taputtivat iloisina ja äiti itki ilosta.
"Tyttöni, onneksi olkoon!" äiti huusi silmät kosteina.
"Kiitos, äiti!" vastasin äidilleni. "Samoin sinulle!"
Matti poistui hetkeksi kappelista, ja saapui pian kunnolliset häävaatteet yllään.
Kakun leikkaaminen alkaisi pian. Oletteko valmiita, naiset ja herrat? :D
Eikö mieheni olekin komea ilman aurinkolaseja?
Sitten leikkasinkin jo ensimmäisen palan kakusta.
"Onneksi olkoon, Johanna!" eräs äidin kaveri sanoi minulle.
"Kiitos!" vastasin hänelle.
Matthew Mango päätti häiden jälkeen muuttaa nimensä Matti Joutsenlammeksi.
Seuraavassa osanpuolikkaassa kerrotaan, miten Johannan ja Matin yhteinen arki lähtee häiden jälkeen sujumaan. Kommentteja taas, kiitoksia! :D
EXTRAKUVA:
Tämä kuva ei liittynyt osan varsinaiseen juoneen, mutta toivottavasti ette pane pahaksenne. :D